Mi Senti Vivo

We can make it through the stormy weather

2012-02-07T10:42:00.000-08:00

(Jos jotakuta sattuu kiinnostamaan tämä mielenkiintoinen koeviikkounivormuni, niin tässä tulee: ruutupaita Cubus, farkut H&M (uudet!) ja kengät Ugg.)

Moikka taas!

Viimeisen viikon sisään yksi kaveri nimeltään Koeviikko on vienyt paljon aikaa. Vaikka itse asiassa tykkään koeviikoista paljon enemmän kuin tavallisesta koulunkäynnistä, olen ollut aika väsypoikkirikki. Mielialoilla on ollut lähiaikoina tapana leikkiä vuoristorataa; välillä on maailman paras fiilis jolloin tekisi mieli huutaa niin kovaa ilosta että koko Helsinki kuulee, ja välillä taas sellainen olo, että elämän palapelin palat repsottavat ja putoilevat. Mutta niin, runolliset mietteet sikseen, tämä how I am really feeling-bloggaaminen ei taida olla ihan mun heiniä...

Olen haaveillut ennätyksellisen paljon jostain tämän tai tämän kaltaisesta maisemasta niinä hetkinä, kun ulkona sataa lunta naamaan viidensadan kilometrin tuntivauhtia vaakasuoraan parinkymmenen asteen pakkasella höystettynä. Tarvitsisin kipeästi aurinkoa ja lämpöä (ja rusketusta) piristyäkseni, sekä vaikkapa parin viikon hermoloman koulusta ja kaikesta muustakin. Käytin taannoin myös pari tuntia elämästäni selaten söpöjä videoita ja kuvia koiranpennuista. Olisin antanut silloin aika paljon, että olisin saanut yhden karvapalleron halittavaksi - ja antaisin edelleen. Eli, jos teillä on koiranpentu, älä kerro siitä minulle tai muutan teille ympärivuorokautiseksi koiranpennun rapsuttajaksi.

Onneksi elämässä on kivoja pikku juttuja, jotka piristävät aina; koulutalon rauhalliset sopukat ja raukeat hetket löhöillen söhvilla, kaverit, pienet lapset, sitruuna-lakritsijäätelö, presidentinvaalit, lähestyvät synttärit ja Pariisin Kevään keikka, flanelliset lakanat ja paidat, jouluvalot (eikun talvivalot) ja iPhonen sovellus, joka soittaa tuutulauluja. Kyllä tästä vielä noustaan!

Mä lähden nyt treffeille psykankirjan ja ruokalautasen kanssa, ciao ja hyvää alkanutta viikkoa!

PS Käykäähän lukemassa mun uusimmasta addiktion kohteesta täältä ja kyselkää täällä!

You say that things change, my dear

2012-01-30T09:32:00.000-08:00

Tiedättekö niitä "incredible blogger"-palkintoja, joita ehkä vuosi sitten jaeltiin yltympäri blogeja? Itse en sellaista koskaan saanut, mutta nyt olen ainakin löytänyt perusteet toiselle palkinnolle; "terrible blogger". Tässä parin viikon aikana blogin kirjoittaminen on jäänyt vähän taka-alalle, mutta yritän ottaa itseäni hieman niskasta kiinni tulevaisuudessa!

Lähiaikoina olen...

- käynyt Pohjanmaalla sukuloimassa ja moikkaamassa Enniä
- laiskotellut koulussa
- aloittanut salilla käymisen, me gusta mucho!
- polkaissut tämän vuoden rippikoulut käyntiin muiden isosten kanssa
- viettänyt kaikki menee pieleen-päivän
- saanut oivalluksia mm. matikassa
- ...mutta myös hermostunut, kun en ole tajunnut jotain
- syönyt fondueta
- katsonut paljon telkkaria
- käynyt pari kertaa kuvailemassa
- ostanut täydelliset farkut ja treenivaatteita
- saavuttanut täydellisen euforiatilan treenien jälkeen
- syönyt... paljon
- leiponut kolme kertaa viikon sisällä maailman parhaita muffinsseja
- palellut mutta myös nauttinut viimein koittaneesta kunnon talvesta
- innostunut lettikiharoista
- löytänyt yhden suloisimmista kappaleista ja videoista, click
- nukkunut maailman ihanimmissa flanellilakanoissa
- tullut kipeäksi (terveisiä peiton alta, minähän en täältä liikahda minnekään)
- stressannut, parannunko ennen koeviikkoa
- ja todennut, että Onepiece on ehkä maailman paras kipeilyvaate.

Hyvää viikon alkua kaikille (ja pikaista paranemista itselleni...)!

look around you and see those little things

2012-01-19T10:35:00.000-08:00

Ennen kuin kukaan ehtii sanoa mitään, sanon, että juujuu tiedän, että kuvakollaasi on epätarkka ja väreiltään epäsointuva eivätkä numerot näy kunnolla, mutta yrittäkää jooko elää asian kanssa! :-)

Löysin tänään parin blogin kautta aivan ihanan tumblr-sivun nimeltä Just little things. Jo ensimmäinen silmäys sisältöön sai minut hymyilemään; miten joku on onnistunutkin näkemään noin monta ihanaa asiaa ympärillään! Sivulle on siis kerätty asioita, jotka ilahduttavat; niin pieniä kuin hieman suurempiakin arjen juttuja. Lukiessani pidemmälle jatkoïn hymyilemistä ja mietin koko ajan "niinpä! en olekaan tullut ajatelleeksi! joooo toi on ihanaa!". Jännää, miten tuo 15 minuutin selailu sai minut arvostamaan paljon enemmän kaikkea mitä minulla on ja mitä saan kokea.

Menkää ja ilahtukaa! Olisin myös iloinen, jos valitsisitte parhaat palat ja jakaisitte ne kommenttiboksissa kanssani; koskaan ei taida olla tarpeeksi myönteisiä asioita.

Hyvää viikonlopun alkua teille!

Ehkä ois helpompaa olla jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja

2012-01-15T12:25:00.000-08:00

Varoitus! Luvassa epäjohdonmukaisuutta ja kieliopillisesti vajaita virkkeitä.

♥ täydellinen nuttura ja äidin kaapista nyysitty neulemekko

♥ söpö koiruus

♥ citymökkeilyä oikean mökkeilyn sijasta ja vaahtokarkkien liekitystä

♥ tummemmat ja punertavammat hiukset

♥ citymökkeilyn aamu, yksiväriset tiimivaatteet ja laiska lauantai Serranoiden parissa

♥ lempivaatteet: kaiken pelastavat trikoomekko ja palmikkoneule

♥ sunnuntaiaamu klo 7.43, epäonnistunut kirppisreissu neljän tunnin yöunien jälleen ja pakkanen

♥ söpö koiruus 2

♥ "leikin jotain kirjastotädin ja menninkäisen risteytystä"-asu

♥ paistinpannutanssi

Näin mielenkiintoisissa tunnelmissa kohti uutta viikkoa, adios!

♥ Pariisin Kevät - Saari

rocky road

2012-01-12T13:53:00.000-08:00

Tänään laitan jakoon yhden lemppariherkkuni reseptin: suklaaöverijutska Rocky Roadin!

Aloita keräämällä kasaan haluamiasi aineksia. Itse laitoin seuraavia:
- Kaksi levyä maitosuklaata sekä pari Fazerin sinistä konvehtia
- Kuivattuja karpaloita
- Vaahtokarkkeja
- Erilaisia Parrotsin irtopähkinähyllystä löydettyjä suklaa-ja jogurttikuorrutettuja pähkinöitä, marjoja ja hedelmiä
- Riisimuroja
- Suolapähkinöitä ja cashewpähkinöitä
- Kaurakeksejä
- Twix-patukkaa.

Valitse sisältö tulevien syöjien mukaan (ota huomioon allergiat ja makumieltymykset!) ja käytä mielikuvitusta!

Paloittele suklaat ja sulata se juoksevaksi. Itse en uskalla sössiä hellan kanssa suklaata sulattaessa, joten käytän vesihaudetta (kiehuvaa vettä kattilaan ja suklaa-astia siihen päälle). Idioottivarmaa ja turvallista!
Pilko, murskaa, halkaise, paloittele ja hienonna kaikki muut ainekset sopivan kokoisiksi paloiksi.
Sekoita sörsselssön sulan suklaan joukkoon hyvin.
Vuoraa kakkuvuoka, lautanen tai mikälie astia, mihin aiot suklaan tehdä, leivinpaperilla.

Kaada mössö vuorattuun astiaan ja muotoile ja tasoita siitä inhimillisen näköinen ja kokoinen.
Seuraa rocky roadin valmistuksen ~~inhottavin~~ ihanin osa: suklaakulhon kaapiminen! Itse hyödynsin suklaan dippailemalla tuoretta appelsiinia sinne, mums!

Laita suklaa jäähtymään jääkaappiin suunnilleen tunnin ajaksi.
Irroita leivinpaperi ja laita se suklaineen leikkuulaudan päälle ja paloittele jähmettynyt suklaa sopivan kokoisiksi ruuduiksi.

Siinäpä se, kaikessa yksinkertaisuudessaan! Rocky roadia kannattaa säilyttää jääkaapissa, ja sitä syödessä kannattaa olla paperia lähellä - on meinaa vähän sotkuista puuhaa! Joka tapauksessa, suosittelen kokeilemaan (voit vaikkapa ilahduttaa kavereita koulussa niin kuin allekirjoittanut...)!

Onko kellään ehdottaa mitään hyvää tälle yhdelle herkkuhiirelle täällä? Uusia reseptejä kaivataan!

Kivaa viikonloppua!

Should I give up or should I just keep chasing pavements?

2012-01-08T13:10:00.000-08:00

Hei ja heihei taas kerran - lupaan olla hiukan parempi bloggaaja seuraavalla kerralla! :-)

Mukavaa viikkoa!

PS kurkatkaapa tänne!

Don't cry because it's over. Smile because it happened.

2012-01-01T16:32:00.000-08:00

Kuvia joulua edeltäviltä päiviltä, välipäiviltä, laiskuuspäiviltä, Tallinnasta ja uudenvuodenaatolta.

Mitään kovin syvällistä ette tänään saa luettavaksi, kello lähentelee jo aamukolmea ja minä olen taas tähän aikaan hereillä. Jotta ehtisin aamulla kaupungille erään ihanan tytön seuraksi, on pakko mönkiä peiton alle pikapuoliin. Sitä ennen kuitenkin....

Mahtavaa Uutta Vuotta 2012!

Pysyttehän mukanani vielä tänäkin vuonna?

2 0 1 1

2011-12-29T16:22:00.000-08:00

Arvoin vuosi sitten pienen pääni sisällä, tekisinkö vuoden asut-koonnin vai vuosi postauksessa-koonnin. Kuten joku saattaakin muistaa, päädyin viime vuonna tekemään asupostauksen, joten tällä kertaa on aika kerätä koko vuoden tapahtumat yhteen!
Kuvakollaaseissa on yhdistetty aina kaksi sen alla esiteltyä kuukautta. Esillä on niin ennennäkemättömiä, vanhoja kuin lempparikuviakin. Teksteissä taas on mainittu mitättömiäkin asioita - oikeastaan kerron kaiken, minkä vain muistan kyseisestä kuukaudesta. Turhuuksia on siis luvassa!
Toivottavasti pidätte!

Tammikuussa... vietin vuodenvaihteen mökillä, kävin Tallinnassa äidin kanssa, treffailin kavereita lomalla, kävin lukiotutustumisissa, tsemppailin koulussa ja nautin lumisesta talvesta.

Helmikuussa... pidin kuukauden pituisen vaatteidenostamislakon, ostin kolmet kengät, minusta tuli kummitäti, otin penkkaripäivänä itsestäni lemppareimmat asukuvat koskaan, vietin hiihtoloman Ylläksellä, kiipesin kolmesti tunturille, harmittelin huonoja laskusäitä ja inhosin pimeyttä.

Maaliskuussa... vietin yhden elämäni kivoimmista viikonlopuista isoskoulutusleirillä, täytin 15 vuotta, sain ihanan 50 mm objektiivin ja Sebagon purjehduskengät lahjaksi, testailin objektiivia ahkerasti salakuvaamalla Sofiaa, luin jonkun verran kokeisiin ja pärjäsin niissä hyvin ja tein reippaita lenkkejä talvisäässä usein.

Huhtikuussa...ostin Cubuksesta chinot ja käytin niitä varmaan joka toinen päivä, sain hermoromahduksia vaalitulosten takia, olin pääsiäisen sukulaisilla Pohjanmaalla ja tein kouluesitelmän kuukauden etuajassa valmiiksi, riemastuin nähdessäni kevään merkkejä, kuvasin paljon, kävin kaatopaikalla ja panostin edes jotenkuten pukeutumiseen.

Toukokuussa... tein superkivan matkan Floridaan, nautin elämästäni, shoppailin jälkeenpäin katsottuna erittäin hyvin, hymyilin paljon, stressasin tosin myös enemmän kuin koskaan, puursin peruskoulun viimeiset kokeet sun muut turhuudet kunnialla pois päiväjärjestyksestä, vietin pari ihan mahtavan superupeeta päivää parhaiden kavereiden kanssa, jännitin paljon, nautin kivasta ysigaalasta ja jatkoista, kävin Heurekassa ja kastuin aivan läpimäräksi kaatosateessa.

Kesäkuussa... peruskoulu oli ohi, päättäreissä oli kivaa, valvoin myöhään, pelkäsin henkeni puolesta melkein turhaan, valvoin yli 20 tuntia pitkänä päivänä, otin aurinkoa, olin tosi paljon ulkona, kävin Korkeasaaressa, vietin kivoja päiviä perhetuttujen kanssa, kävin Sofian kanssa Turussa, otin kivoja kuvia (vaikka itse sanonkin) ja vietin hauskan juhannuksen perheen kanssa. Nautin aivan älyttömästi vapauden tunteesta!

Heinäkuussa... Sofia tuli mökille pariksi mahtavaksi päiväksi, puhuimme niin syvällisiä kuin tyttöjenkin juttuja, olin mökillä lähes koko kuun, kävin Helsingissä satunnaisesti moikkaamassa kavereita, visiteerasin Pohjanmaalla, sain uuden kännykän, rakastuin siihen, uin paljon, otin aurinkoa, söin paljon mehujäätä ja rentouduin.

Elokuussa... tulin takasin Helsinkiin, tapasin kavereita, menin isoseksi päiväriparille Sofian kanssa, herkistelin hieman, olin parhaassa messussa koskaan, aloitin kivoimman lukukauden ikinä uudessa lukiossa, tutustuin mahtaviin ihmisiin, opettelin uutta rytmiä, ihmisten nimiä ja kasvoja tuli koko ajan lisää muistettavaksi, oli vähän hankalaa, koululaukku painoi liikaa, värjäsin hiukset ja kävin vaihtarihaastattelussa.

Syyskuussa... olin nuorten syysleirillä viikonlopun ilman ääntä, en nauttinut olostani siellä liiemmin, tuskastuin matikkaan, tein pari kivaa kuvausretkeä, ihastelin ruskaa, olin ihan superilla Sami Hedbergin keikalla, rentoilin läpi ensimmäisen jakson ja koeviikon, kävin Valtterissa kirppiksellä matkaten ihanassa aamu-auringossa, kuulin, että minut oli hyväksytty vaihtariksi Argentiinaan, sekosin, näin kaivattua kaveria pitkästä aikaa ja koulussa oli entistä kivempaa.

Lokakuussa... oli syysloma ja mahtava ykkösristeily, käytiin ex tempore syömässä pariinkin otteeseen Ben&Jerry'sit kaupungilla koulun jälkeen, oppilaskunnan hallituksen kokouksissa syötiin ja naurettiin paljon, ihastelin ihania auringonlaskuja, lähdin ekaa kertaa leffasta kesken pois, tyttöjen yökyläilyt meillä yleistyivät, sähelsin kaikenmaailman vaihtaripaperit kasaan aika viime tingassa ja koulussa alkoi olla taas vähän kiire.

Marraskuussa... postailin luvattoman harvoin, aloin tekemään jouluvalmisteluita, viihdyin koulussa varsinkin ruotsin ja musiikin tunneilla, kävin jälleen Pohjanmaalla, lusin fysiikan kurssilla, paahdoin koeviikon kimpussa, onnistuin aika hyvin vähäisellä lukemisellakin, join usein koulun kahvia (ja "piristyin" kahvista, jossa ei edes ole kofeiinia!), sain uuden hajuveden, oli koulukuvaukset, kävin uimassa pitkästä aikaa ja vietin hauskoja iltoja kavereiden seurassa.

Joulukuussa... oli koulun tanssiaiset, nauroin ja tanssin kuin hullu, vastaanotin kivoja tuliaisia, aloin myöhästellä joka paikasta, väsymys alkoi painaa, uniongelmat lisääntyivät (vai miltä kuulostavat öiset teekutsut tai sirkusesitykset? niin, uniongelmilta...), olin väsynyt ja vielä kerran väsynyt, unohdin ottaa vitamiineja aamuisin, turvauduin kahviin, selvisin niukin naukin joululomalle lintsaamatta koulusta väsymyksen takia, sain jossain välissä tehtyä kaikki kouluhommat ja jouluostokset, paketoin lahjoja, nautin ystävien ja perheen seurasta, vietin ihanan joulun, rentoilin ja kävin Tallinnassa.

Sellainen vuosi takana! 2011 oli ihan yksi parhaista vuosista - vaikka välillä meni hiukan heikommin, vahvat ja hyvät hetket peittosivat huonot ja näin yleisarvosana nousi aika korkealle! Olen kiitollinen jokaisesta virheestä ja onnistumisesta, uudesta ja vanhasta ystävästä, päivästä ja yöstä... No, ehkä lopetan ennen kuin minusta tulee liian runollinen - siitä ei hyvää seuraisi.

Ensi vuodesta tulee luultavasti aika jännä, sattuneesta syystä. Toivottavasti 2012 on opettavainen, hauska, ikimuistoinen, mielenkiintoinen, ihana, vaaleanpunainen, kaunis ja turvallinen vuosi - ihan meille jokaiselle.

Ilmoitelkaahan itsestänne taas vähän - millainen teidän vuotenne oli? :)

Sinulla on ilma ja kyky hengittää, olkapäällä kyyhkynen vaikket sitä nää

2011-12-27T14:59:00.000-08:00

it's not mine...such a shame!

PINK overdose? noooot!

Siinä siis pieni maistiainen minun joulunvietostani! Oli, kuten tavallista, ihana joulu läheisten (ja ruokien!) kanssa. Huh, ensi joulusta tuleekin sitten mielenkiintoinen toisella puolen maailmaa; ilman suomalaisia perinteitä, perhettä, mökkiä, ruokia, Joulupukkia ja noitarumpua, kuusenkoristelua äidin kanssa, joulupukkia, lunta tai joulusaunaa. Snif.

Se niistä joulufiilistelyistä, ovathan kaikki jo kääntäneet nokkansa kohti uutta vuotta 2012?

The best day of the year

2011-12-24T01:22:00.000-08:00

Kai kuva kertoo kaiken oleellisen?

Vielä kerran,

Upeaa Joulua teille kaikille ihanille! ♥

your wishes: las amigas!

2011-12-22T15:47:00.000-08:00

Tänään toivetuokiomme aiheena on ihanat ystäväni ♥

SOFIA

" Ollaan Even kanssa tunnettu tarhasta asti, kun leikittiin yhdessä kotia. Leikittiin pienenä yhdessä pihalla ja joku hämärä muisto mulla on siitä, miten leikittiin Even kanssa poneilla. Liikuttiin ala-asteella aina samassa porukassa ja sitten mentiin eri yläasteille. Eve oli se joka järjesti makeet tyttöjen yökyläilyt luonaan. Hyviä ystäviä meistä tuli todella vasta yläasteaikoina, kun päätettiin lähteä samalle riparille. Siitä asti nämä kaksi vuotta ollaan tehty kaikenlasta kivaa ja ”löydetty” toisemme uudelleen.

Parhaat kuvaushetket on koettu Even kanssa. Ja toki pitkä päivä, jolloin oltiin nukuttu kaks tuntia ja pysyttiin hereillä joku 20 tuntia putkeen. Se on yks hienoimmista muistoista. Ja toki tietenkin ripari on se meijän THE THING. Sieltä (ja iskosta) on jäänyt monia juttuja, joista vain me tiedetään niin hyvässä kuin huonommassakin mielessä. Mielessä on tuhansia muitakin muistoja, mutta aivan kaikkea ei sovi paljastaa.

Eve on ihana ja rempseä, joka löytää omat tiensä. Pukeutujana erilainen ja söpö, eikä osaa stressata sellaisesta, mistä on vain haittaa. Tämä tyttö on taitava kirjoittaja ja laulaja, ja keskusteluaiheet voi koostua ihan arkipäiväisistäkin asioista tai niistä syvällisistä, joita saamme päähämme puhua kahdelta yöllä. Eve tunnetaan piiiitkistä jaloistaan ja hassuista tavoistaan. Tyttö täynnä tunteita ja elämää.

En tiedä, miten selviän ilman Eveä vuoden, kun pikku maailmanmatkaaja lähtee Argentiinaan etsimään espanjalaista sieluaan ja elämäntapoja. Mutta kyllä se sieltä tulee takaisinkin, toivottavasti ei ihan argentiinalaisena vaan sinä samana ihanana ihmisenä. Sillä meillä on vielä monta juttua edessä, esimerkiksi matka New Yorkiin. "

Minullahan ei ole muistikuvaa Sofiasta mistään tarha-ajoilta, korkeintaan ala-asteelta. Ensimmäinen kunnon muisto meidän "nykyisestä" ystävyydestä on se, kun Sofia tuli meille kerran viettämään iltaa ja onnistuin läikyttämään kasvissosekeitot pitkin seiniä. Ei mikään huippuhohdokas muisto, mutta nostattaa edelleen hymyn huulille!

Sofia on mun tärkein kaveri, pitkäaikaisin ja paras sellainen. Sofia on upea, mietteliäs, älyttömän fiksu, ihana, kultainen ja kaunis tyttö. Jos jotain jännää tapahtuu, ensimmäisenä siitä saa kuulla juurikin hän. Onneksi puhelinliittymääni kuuluu rajattomat tekstarit ja puhelut Sofialle, koska asiaa (turhaakin) on aina paljon ja usein. Sofia on lisäksi mahtava pukeutuja, kätevä käsistään, lahjakas tanssija, taitava hiusten laittaja ja kuten sanottu, parasta kuvausseuraa. En osaa olla kenenkään muun kameran edessä niin rento kuin Sofian. Sofialle voi kertoa kaiken, koska Sofia kuuntelee, se on varma. Vaikka selittäisimme molemmat ihan omia asioitamme vuorotellen kommentoimatta toisen puheenvuoroa mitenkään, tiedän aina, että Sofia kuuntelee kuitenkin. Sofia on ihanin! Käykäähän kurkkaamassa mun lempparitytön blogia, jos ette vielä ole käyneet: click!

ELINA

"Mäen oikeen muista, miten meistä tulikin niin hyvät kaverit. Tarkotan siis, ettäen muista meijän ensitapaamista (koulussa, en osaa yhdistää sitä mihinkää yhteehetkeen.) Mutta sen kyllä oikeen hyvin muistan kun ensimmäisilläliikkatunneilla lenkillä Eve kerto mulle tyyliin koko elämäntarinansa... Kuitenki Evestä on tullu mulle ihanhuipputärkee ja onhan se nyt aika ihana muutenki. Ja hauska!

Siis evehänviihdyttää meitä aina koulussa mm. sillä, ku se ei oikee osaa syödätiputtamatta jotai (esim. aina ne hapankorput lentelee sinne sun tänne.)...

Mustaon ihan kamalaa et Eve lähtee vaihtoon, koska siitä on tullu niiiin hyväystävä. Totta kai oon ilonen sen puolesta että se pääsi just sinne minne halusvaihtoon, ja et sille tulee varmana ihan huippuvuos siellä! Ikävä tulee, mutonneks skypet sun muut on keksitty.

Eveon muutenki ihan huippu tyyppi. Se on ystävällinen, fiksu, huumorintajune ymsyms! Ihana. Mutta niin. Ois niiiin paljon kaikkee mitä vois kertoa (mm. niitäeven ruuantiputtamisjuttui tai niit ku se kyselee outoi kysymyksii ihanyhtäkkii, kuten kerran "miten pyörä pysyy pystyssä?" :D) mut sittetästä tulis waaay too long. Eve on ihana. "

Elinan kanssa tutustuin siis tänä syksynä lukiossa ekalla matikantunnilla (vaikka Elina ei sitä muistakaan...), kun melkein vahingossa satuttiin vierekkäin istumaan. Ei kumpikaan oikein osattu, ja siitä se sitten lähti! Muodostettiin Elinan ja myöhemmin esiteltävän Pinjan kanssa jo nopeasti kiva pikku kolmikko, jonka kanssa ollaan koettu jos jonkinmoista säätöä sun muuta... En voi uskoa, että ollaan tunnettu vaan muutama kuukausi Elinan kanssa, koska me tunnetaan toisemme jo niin hyvin - eikä vähiten sen mun lenkillä kertomani elämäntarinan takia... Elina on ihana, suloinen, puhelias ja mahtava tyyppi, joka jää harvoin hiljaiseksi. Elina uskaltaa myös tuoda mielipiteensä esiin, mikä on ominaisuus, jota arvostan ihmisessä korkealle!

Meillä on aina hauskaa. Me saadaan monta kertaa päivässä aivan hullut hysterianaurut aikaiseksi lähinnä mun sotkemisen tai outojen sanavalintojen takia, eikä sille naurulle meinaa koskaan tulla loppua. Viimeisin esimerkki on se, kun meidät meinattiin heittää ulos tunnilta rauhoittavalle kävelylle, koska ei maltettu lopettaa nauramista ajoissa... Elina on myös ainoa ihminen (ja ehkä myös Pinjakin...), kenen suusta kuultuna voin hyväksyä minua dissaavia sanoja - olen usein ne säätämiselläni ansainnut! :D

Elinan ja Pinjan seura on opettanut mua ottamaan vähän rennommin. Näiden ihanien tyttöjen ansiosta mun elämään kuuluu nyt niin paljon enemmän naurua ja hauskanpitoa! Niin, ja olen myös päässyt eroon tanssikammostani - en tosin vieläkään osaa tanssia, mutta nyt sentään uskallan.

PINJA

kattokaa sen hiuksia ♥

" Ihan ekaks mulle tuli mieleen, ku Eve pyys että kirjottasin jotain siitä ja vähänmeistäkin, tylsät perjantai-illat. Tai siis tylsät perjantai-illat, jotka onloppujen lopuks päättyny siihen että mennään kolmelta nukkumaan ja aamulla taioikeestaan päivällä herätään esimerkiks siihen, että joku itsensäpaljastelijapostimies on ovella. Eli siis ei niin tylsät perjantai illat.

Evestätulee kans yllätys yllätys mieleen koulu, onhan mun ensimmäinen muisto Evestäsieltä. Mähän aluks luulin, että Eve rakastaa hissaa ja ottaa ihan kauheentosissaan sen opiskelun... Voi, kuinka väärässä sitä voikaan olla! Koulusta jaEvestä tulee myös mieleen kaikki "X on niiin ihana, eiku oho eiookkaa" - jutut sekä nimeltä mainitsettomien ihmisten dissaus. Ennen kusaatte Evestä ja sen huonosta opiskelumotivaatiosta ja ihmisten dissauksesta väärän kuvan niin pakko sanoa, että Eve on maailman kultaisin tyttö jonka tiiän.Eikä se tosissaan ketään dissaa.

Jaen tiiä ootteko jo huomannu, mutta Evehän tekee sen voileivän ihan väärin.Ollaan saatu tästä monta kertaa ruokiksella väittely pystyyn. Joku tais piirtääihan havainnollistavan kuvanki aiheesta...

Vaikkaei kauheen kauaa olla vielä tunnettu, niin musta tuntuu että oon löytäny oikeenkultakimpaleen. Me ollaan niin samalla aaltopituudella niin monessa asiassa etse on oikeesti jo aika pelottavaa. Tiiättekö oikeesti sen tunteen ku toinentajuaa heti että 'Voi toi onki sun itkunpeittohymy!' ja halaa sua. Eiks vaanettä semmosista ihmisistä kannattaa pitää kiinni? "

Pinjan kanssa ensikohtaaminen tapahtui jo lukion ekana päivänä ruokajonossa, mutta juttusille alettiin tokana päivänä uimassa. Pinja ui mun edellä selkäuintia ja hymyili koko ajan. Myöhemmin kävi ilmi, että tuo hymy oli ollut jotain tuskanirvistyksen ja vahinkohymyn väliltä, mutta ainakin ensivaikutelma oli, että kylläpä siinä on iloinen tyttö. Ja tuo ensivaikutelma on pitänyt!

Pinja on yksi empaattisimmista ihmisistä, jonka tiedän. Hän osaa aina lohduttaa, piristää ja sanoa ne oikeat sanat, mutta myös kertoa nätisti omat mielipiteensä ja tunteensa. Pinjan kanssa kommunikoinniksi riittää usein vain yksi, tietyllä tavalla sanottu "niin.". Olen myös Pinjan kautta saanut kokea, miten mahtavaa on, jos kaveri asuu lähellä. Pinjan iltapäivähengailuista meillä on tullut tapa - usein ruoan tai "läksyjen" merkeissä. Lisäksi olen laittanut merkille, että Pinjan halaamisella on maaginen vaikutus, samoin kuin meidän järkyttävillä tanssimuuveilla. Ne saavat unohtamaan kaiken epäolennaisen! Jaamme myös samoja mielenkiinnon kohteita, mm. miesten käsivarsisuonien ihailun, sängylle dyykkaamisen ja syömisen. Tosin, Pinja, kuten kaikki muutkin koulukaverit tekevät voileivän väärin. Salaatti niiiiiiiiiin kuuluu päällimmäiseksi!

Muihin mulle tärkeisiin kavereihin kuuluvat mm.

eli Regina, Heli, Lotta, Emppu, Suski, Rebe, Iida, Riina, Emppu, isoskoulutustyypit, perhe, Lisa, Otto, Anni, Tessa, Cara-koira, Laura, Petra...

Ilman kaikkia ystäviäni en olisi tälläinen kuin olen. Ystävien myötä lähtisi myös iso osa minua.

Kiitos, että olette niin ihania! ♥

PS Alun biisi oli Kina Grannisin ja David Choin The way you are!

PPS Anteeksi, että sain aikaan tälläisen kilometripostauksen; jaksaisin laittaa vaikka kuinka monta kuvaa ja kirjoittaa vielä enemmän, kun kerran aiheena ovat ne, kenestä välitän!

your wishes: liikkuvaa kuvaa kera laukun sisällön

2011-12-20T12:29:00.000-08:00

Kuten otsikkokin sen jo kertoo, tänään toiveenne on toteutettu videon ja laukun sisällön osalta, toivottavasti tykkäätte tällä kertaa! :)

your wishes: näin sydämeeni joulun teen

2011-12-18T08:10:00.000-08:00

Aloitan toivepostausten käsittelyn suosikillani, jouluvalmistelupostauksella! Kiitos muuten hurjasti jokaisesta ideasta, saatte nauttia tuotoksista muutaman viikon ajan!

Ensimmäisenä jouluvalmisteluetappina haluan mainita joululahjat. Rakastan sitä tunnetta, kun hiipparoin kassillisen joululahjoja kanssa ullakolle paketoimaan niitä meidän "tontunpajaan" joulumusiikin soidessa. Pakettien kääriytyessä ihaniin, uusiin papereihin kuvittelen jouluaaton mielessäni ja muiden ilmeet, jos olen onnistunut hankkimaan hyvän ja toivotun lahjan. Voisin ostaa toisen samanlaisen satsin lahjoja vain sen takia, että saisin paketoida ne.

Ensimmäiset lahjat hankin joskus marraskuun loppupuolella (harvinaisen myöhään; viime vuonna kaikki lahjat olivat ennen joulukuuta hankittu...) ja paketoin ne samantien. Tällä hetkellä lahjojen suhteen näyttää oikein hyvältä, mitä nyt jokunen lahja odottaa vielä saapumistaan ja loput viimeistelyä ja paketointia. Tänä vuonna tuntuu siltä, että lahjat ovat onnistuneita. Pyrin karsimaan turhuudet ja hyllyillä pölyyntymisriskialttiit lahjat pois, ja hankkimaan niiden sijaan mm. syötäviä lahjoja...

Ensimmäiset joulusuklaakonvehdit saatoin mahdollisesti herkutella jo lokakuun puolessavälissä. Muutenkin ruoka on hyvin tärkeä osa joulunviettoani. Ne vain ovat niiin hyviä! Pipareita on leivottava vähintään kerran vuodessa, joulutortuista en oikeastaan välitä. Suurin heikkouteni taitaa olla joulusuklaat, varsinkin nuo ylemmässä kollaasissa näkyvät Tonttu-konvehdit, samoin kuin Juliatkin.

Niin, ja eihän joulunodotus olisi yhtä kivaa, ellei minua olisi aina odottamassa koulun jälkeen Fazerin joulukalenteri ja sen herkkusuklaat.

Joulufiiliksen yksi perusta on myös ehdottomasti jouluvalot. Sain tänä vuonna seinälleni edelleen mieltäni sykähdyttävät tähtivalot (ylimmässä kollaasissa), joiden lisäksi tykkään pihallamme möllöttävän joulukuusen ympärillä olevista valoista, mökin ikkunan välissä söpöilevien tonttujen valoista ja totta kai Aleksanterinkadun perinteisistä valoista.

Joulumusiikki tuo aina hymyn huulille. Tänään olin joululaulukonsertissa hoilaamassa ja nauttimassa. Olen kuunnellut ehkä maailman parhaan joululevyn, Club for Fiven Rekiretken ainakin 5 kertaa läpi, laulaen mukana totta kai! Tänään löysin Spotifysta mahtavan Michael Bublén albumin, jonka tosin jaksoin kuunnella vain kerran. Tämän päivän joululaulusaldo taitaa siis olla täynnä!

Varsinainen joulukoristelu meillä alkaa vasta aatonaattona tai aattoaamuna. Joulukuusi puetaan ehdottomasti vasta aattona, Joulupukin kuuman linjan pauhatessa taustalla ja riisipuuron poristessa hellalla. Jouluyö on totta kai kulunut hivenen unettomasti, koska jännitän joulua edelleen kuin pikkulapsi. Pienenä jännitys johtui lähinnä siitä, kun mietin, mitä saankaan nimipäivälahjaksi heti aamulla. Näin useampana vuonna painajaista siitä, että sain rullaluistimet. Kenties alitajuisesti pelkään edelleen saavani jotain sen suuntaista...

Jouluaatto toistaa aina sitä hyvää kaavaansa. Hengailen yökkärissä iltapäivään asti, auttelen jouluruokien kanssa, syön puuroa, katson jouluohjelmia, koristelen kuusta, asettelen lahjoja kuusen alle ja otan rennosti. Saatamme käydä joulukirkossa, jonka jälkeen alkaa varsinainen tohina, kun talo täyttyy väestä, pöytä ruoasta ja fiilis on mitä parhain! Alkuruoan jälkeen jaetaan ja avataan lahjat ja siirrytään pääruokaan. Tämän jälkeen siirrytään masut täynnä nukkumaan tai pelailemaan jotain. Välipäivät taas ovat pyhitettyjä rentoutumiselle, jouluaterian uudelleensyömiselle ja lahjojen tutkailulle.

Hymyilen koko ajan, kun kirjoitan tätä tekstiä. Jouluun on enää 6 yötä, ja olen ihan täpinöissäni. Rakastan joulua hurjan paljon, koska se yhdistää perheen, ilosanoman, ruoan ja perinteet ihanasti yhteen.

Olipa mukava tehdä tämä postaus, kiitos vain ehdottajille! Toivottavasti tykkäsitte :-)

Löytyykö sieltä päästä muita joulufaneja?

PS Tämä muistuttaa taustakuvanani pian koittavasta ja hyvin ansaitusta lomasta, jonka aion todellakin käyttää kuvassa mainituissa merkeissä. Enää neljä herätystä, sitten saan vain olla!

I bet he would understand a heart like mine

2011-12-15T07:11:00.000-08:00

Simppelillä asulla ja pikku pikku pyynnöllä höystetty minipostaus, ollos hyvät!

Neulemekko Forever 21, ylipolvensukat Sokos, duffelitakki Micmac, neuleviitta Glitter ja saappaat Vagabond.

Sitten siihen pikkupyyntöön:

Olisin superiloinen jos kertoisitte postaustoiveitanne kommentoimalla tähän postaukseen! Toteuttaisin toiveitanne enemmän kuin mielelläni, joten kertokaa mitä tulee mieleen ja julkaisen postaukset sitten joululomalla.

Kiitos jo valmiiksi! ♥

breathing in the snowflakes

2011-12-12T13:47:00.000-08:00

Asioita, joista olen pitänyt lähiaikoina:

satunnaisesti nähty valkoinen maa

joululahjojen paketointi

villasukat sateenkaaren kaikissa väreissä

maailman ihanimmat ystävät

rauhallinen musiikki

koulun alkaminen maanantaisin kahdeltatoista

koirani söpöt silmät

joululahjojen ostaminen ja tekeminen

vanhojen kuvien katsominen ja niille nauraminen

piparit

joulukalenteri

uskonnon ja psykologian tunnit

siistit muistiinpanot kivoilla väreillä

Morning time-tee

kultainen lempparikynsilakka

joululoman lähestyminen

Harry Pottereiden uudelleenluku-urakka

vaihtariuden pohdiskelu

lämpimät vaatteet ja

iloiset ihmiset

Mahtavaa viikonjatkoa teille ♥

Just rise above it all and fly

2011-12-10T11:23:00.001-08:00

Iltaa ihanat!

Koska läppärini laturi on jotenkin mystisesti lopettanut toimintansa, en saa viime aikoina räpsimiäni kuvia tänne blogin puolelle. Tänään täytyi siis tyytyä jälleen kännykän uumenista löytyneisiin kuviin!

Tämä mukava viikonloppu on alkanut aika rennoissa merkeissä; eilisiltana kävimme katsastamassa Breaking Dawnin. Sanon kommenttina vaan, että ihan jees. Seison kuitenkin Twilightinkin kohdalla vakaasti kirjojen puolella - lukiessa ei tarvitse koko ajan tuijotella Bellan aina samanlaista ilmettä tai kuunnella ehkä maailman järkyttävimmän kuuloista susitelepatiaa...

Tänään vietin muutaman tunnin katsomassa Sofian tanssiesitystä kivassa seurassa. Myöhemmin menin vielä shoppailemaan kivoja joululahjoja, joista en voi kertoa yhtään enempää täällä - jokainen lahjansaajista taitaa nimittäin lukea tämän postauksen! Kiinnitin huomiota superystävällisiin myyjiin, joista jokainen muisti toivottaa mukavaa päivänjatkoa ja hymyillä leveästi. En laittaisi yhtään pahakseni, jos noin iloisia ihmisiä olisi lähistöllä ympäri vuoden, ei vain ennen joulua!

Samalla tosin tulin nähneeksi nuo stressaantuneet, hikiset ja kiireiset joululahjashoppailijat, joiden ainoa päämäärä oli vain saada lahjasäkit täytetyiksi. Edes kiitokselle ei näyttänyt löytyvän aikaa, saatika sitten hymylle. No, toivottavasti he ehtivät hymyillä edes jouluna.

Säästä en ehkä halua edes puhua, muuten kuin toivomalla valkoista joulua kaikkialle. Olen jo muutamassa päivässä kyllästynyt tappelemaan sateenvarjon ja tuulen kanssa. Jos vain sataisi söpösti ja rauhallisesti pakkaslunta, olisin hyvin onnellinen.

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja ensi viikkoa!

As hard as you try, no, I will never be knocked down

2011-12-03T12:45:00.001-08:00

Hieman harmahtavia ja sekalaisia kuvia syksyn ajalta - ne sopivat jotenkin vallitsevaan säähän ja fiilikseen. No, lupaan, etten masenna teitä näin tylsillä kuvilla enää toista kertaa (tilaukseen menisi sellainen kiva lumisade, että saisin valkoisilla kinoksilla kuorrutettuja kuvia tänne näytille...)!

Viime päivät ovat kuluneet tietenkin koulussa, mutta oleellista osaa ovat näytelleet myös hauskanpito ja laiskottelu. Tänään en ole tehnyt yhtään mitään - mitä nyt hieman siivoilin ja kävin pikkuisella lenkillä. Päädyin taas kerran siihen tulokseen, ettei lenkkeily ole minun juttuni, ja että teillä oli ihan liian liukasta. Mikäs siinä; täyskäännös ja takaisin kotiin peiton alle!

Makoiltuani kenties useammankin tunnin sohvalla palasin taas kerran lukemaan vaihtariblogeja ympäri maailmaa. Olon ollessa jo valmiiksi hieman yksinäinen, viluisa ja väsynyt, Spotifysta soi sopivasti muutama biisi, joiden tietyt fraasit vain upposivat korviini: "joka päivä ja joka ikinen yö sinua ajattelen" ja "I will stay by your side now and forever". Olin hetkeä aikaisemmin lukenut toistakymmentä vaihtariblogimerkintää ja mietiskellyt taas sitä ensi syksynä häämöttävää lähtöäni Argentiinaan. Jotenkin kummallisesti nämä kaikki elementit vaan saivat aikaan minulle harvinaisen ilmiön; aloin itkemään. Kun yleensä vain jotkut iloiset asiat, kuten Gleen hääjakso tai Suurimman pudottajan Ronin maaliinpääsy maratonilla, saavat silmäni kostumaan, tällä kertaa tuntui, että kyyneleille oli kunnon syy.

Juttelin sitten niinä kyyneleiden hetkinä ihanan Sofian kanssa, ja kuvailin tuntojani hänelle näin: Mä haluun lähteä argentiinaan just nyt, kiitos. Mä vaan haluisin pompata pois. Vaikka tällä on kaikki mainiosti, niin nyt tällä sekunnilla ois vaan ihana päästä jonnekin muualle.

Kuulosti tosiaan dramaattiselta, mutta siltä vain tuntui. Älkää käsittäkö tuota väärin: minulla on hyvä elämä, enkä haluaisi sen takia lähteä äkkilähdöllä sinne Argentiinaan. Pelkään ehkä vain omia tunteitani, ja sitä, että alan epäilemään valintojani. Pelkään vähän kaikkea: etten sopeudu, opi kieltä, viihdy, totu latinoelämään... Entä jos en osaa enää olla Suomessa, tai jos asiat täällä päässä ovat muuttuneet?

En voi luvata mitään, mutta luulen, uskon, että pelkoni kumoutuvat. Tiedän, kuka olen, ja ketkä ovat ystäviäni. Kaiken lisäksi minulla on melkein vuosi aikaa mietiskellä vielä näitä juttuja, joten ehkä jätän nämä ajatukset nyt tällä kertaa tähän ja keskityn tuon nyrkkeilymatsin katsomiseen.

Anteeksi, että kuormitan teitä nyt näillä raskailla ajatuksillani - jonnekin nämä oli saatava. ¨

Lupaan olla ensi kerralla hieman iloisempi!

We have the chance to turn the pages over

2011-11-29T03:44:00.001-08:00

Mooi!

Laiskat terveiset: vietän hyvin ansaittua vapaapäivää kotona yökkäreissä, kuunnellen ihania Club for Fiven joululauluja, mussutan tortillasipsejä ja harkitsen, josko aloittaisin filosofian kokeeseen lukemista. Harkintaan se taitaa jäädäkin - luotan sisäiseen filosofiini aika paljon...

Tajusin, etten haluakaan ehkä kirjoittaa tänään enempää, annan vain muutaman kivan joululaulun teille kuunneltavaksi! :-) Sytytin kynttilöitä ja menin toiselle puolelle pöytää istumaan, etten näe tuossa pihalla möllöttävää vihreää nurmikkoa ja lehdettömiä puita. Katselen mielummin kuvia viime vuodelta samaan aikaan - paksua lumipeitettä ja huurteisia oksia. Ja tietenkin kuuntelen joululauluja!

Sara Bareilles & Ingrid Michaelson - Winter Song

Train - Shake up Christmas

Hurts - All I want for Christmas is New Year's Day

Coldplay - Christmas lights

Bonusvalinta: Hevisaurus - Pieni liekki (tämä jostain syystä saa melkein kyyneleet silmiin!)

tähtilampun alla

2011-11-23T09:10:00.000-08:00

Uskotteko, miten onnelliseksi yhdet jouluvalot ja yksi mekko saavat minut? Nääääin onnelliseksi!

Luovutin eilisiltana fysiikan lukemisen kanssa, laitoin valot pois ja menin istumaan sängylleni. Hetkeä aikaisemmin ripustetut tähtivalot seinällä loistivat ihanasti, ja hymyilin kuin mielipuoli. Mieliala oli noussut huiman nopeasti heti, kun olin ensin vastaanottanut lähetin tuoman Forever 21:sen paketin ja sitten hurmaantunut noista jouluvaloista. Ihan kuin olisin saanut palan talvitaivasta tänne huoneeseeni :-)

Eipä niistä sen enempää, luultavasti tulette näkemään noita suloisuuksia vielä paremminkin!

Tänään siis starttasin koeviikon heti kivasti fysiikalla, jonka joko klaarasin tai mokasin. We'll see, ainakin on hyvä tietää, etten joudu enää ikinä opiskelemaan fysiikkaa... Huomenna urakka jatkuu terveystiedolla (jonka kirjaa en ole vielä avannutkaan... en ole myöskään kuunnellut yhdelläkään tunnilla mitään. Lapset, älkää tehkö näin!).

Tänään raahauduin koulun jälkeen kirjastoon melkein neljäksi tunniksi tekemään hienoa tehtäväkansiota - ja sen jälkeen kirjaimellisesti raahauduin bussipysäkille. Olin työn touhussa unohtanut syödä, ja olo oli sen mukainen. Vedin tästä omantapaisiani johtopäätöksiä: syöminen on hyväksi ja aina kannattaa olla ruokaa!

Taidan päättää tämän erittäin kamalan kirjoituksen tähän ja jatkaa salkkareiden katsomista - näkyillään (toivottavasti nopeammin kuin viimeksi, etteivät kaverit joudu taas hermoilemaan että millon sä postaaaaat!)!

I will break these chains that bind me, happiness will find me

2011-11-13T12:58:00.001-08:00

Muutamia kuvia viikonlopulta, tai oikeammin eiliseltä mökkikäynniltä. Oli ihanaa katsella kultaisena loistavaa syysaurinkoa (sama aurinko se taitaa aina olla, mutta eilen se oli erityisen syksyinen!), järveä, iloista koiraa, söpöä mökkiä ja käpertyä vihdoin ja viimein supermukavaan sänkyyn nukkumaan kellon ympäri. Viikonlopun kulkua ei myöskään huonontanut lempiruoka, laatuaika iskän kanssa, uimahallikeikka, isänpäiväbrunssi, viileä reippailu koiran kanssa tai hengailu mukavissa vaatteissa.

Nyt on pakko mennä nukkumaan: ensi viikosta tulee kiireinen ja väsyttävä, kun koulussa otetaan loppurutistukset ennen koeviikkoa!

Besos y adios!

Maybe this is wishful thinking, probably mindless dreaming

2011-11-09T12:52:00.000-08:00

Tähän päivään kuului

koulun kahviautomaatista ostettua kuumaa vaniljacappuccinoa, kielen polttamista ja kahvin tuoksuiset sormet

uusi, ihana kermakakulta näyttävä hajuvesi (click)

miniasioista iloitsemista

Salkkaritähtien bongailua

ystävän lämmin aamuhalaus

norsutanssi ruotsintunnilla

hapankorpuilla sotkemista ja hysteeristä naurua

ensimmäinen havaittu miinusmerkkinen lämpötila mittarissa

viikonlopun odotusta

outo uni

hetkellistä nerouden tunnetta

puolessatoista minuutissa tehdyt kiharat

napit korvissa tallustelemista kaupungilla

maailman suloisin iPhonen kuori, aka päivänpiristäjä (click)

kuu ja tähdet taivaalla

huurteista nurmikkoa

hymyjä

päämäärätön ja melkein tulokseton shoppailukierros ylhäisessä yksinäisyydessä

sanaton kiitos sille nerolle, joka keksi ne pienet lenksut, joilla saa farkkujen vetoketjun pysymään kiinni

Stockalta ostettuja suklaalla kuorrutettuja erinäisiä herkkupaloja

ensilumen odotusta

ja laiskottelua!

Mitä teidän päiväänne kuului?

My life as Eve

2011-11-08T13:15:00.000-08:00

...kuten otsikko kertookin ympäripyöreästi, tänään on luvassa päivä minun seurassani!

Olen halunnut jo pitkään tehdä minivideopätkistä koostuvan videon, ja koska tänään oli hyvä ja tavallinen päivä sellaiselle, päätin kuljettaa pikkukameraa mukanani ja videoida, kun siltä tuntuu. Kuten tulette näkemään, minusta oli erittäin tärkeää, että näette mitä syön aamiaiseksi, lounaaksi, välipalaksi ja illalliseksi... No, se ei olisi ollut ehkä välttämätöntä, mutta näettepä kuitenkin!

Ihan joka asiaa ette näe - pokkani ei riitä koulussa kuvailemiseen, vaikka olisikin ollut kiva, jos olisitte nähneet musiikintunnin suloisen koreografian Kuningaskobran tahtiin tai filosofian tunnin puoliunisuuden.

Tein videon suunnilleen vartissa, joten laatu saattaa ollakin sen mukaista - so, please be gentle!

(Videolla soiva biisi on Coldplayn God put smile upon your face!)

Mitäs piditte?

And I don't know what to do, 'cause I'll never be with you

2011-10-31T12:52:00.000-07:00

Minä täällä taas, moi vaan ja pahoittelut jälleen kerran pienoisesta hiljaisuudesta täällä päin. En ole ollut kovin kiireinen, minulla ei vain ole ollut kuvia, asuja tai asiaakaan, joten olen päättänyt säästää teidät turhanpäiväisiltä löpinöiltä ja olla hiljaa jos se on kannattavaa.

Nyt ainakin tämän illan osalta hiljaisuus on katkennut, kun muistin vihdoinkin kaivella kännykän uumenista viimeaikaisia kuvia, joita sitten tyrkkäsin tähän postaukseen.

Tässä parin viikon aikana, kun en ole kunnolla postaillut, olen käynyt koulua hieman sluibaillen (mutta myös tehnyt ennätyksellisiä määriä läksyjä!), pitänyt hauskaa kavereiden kanssa, nukkunut ihan liian vähän ja uuvuttanut täten koko kroppani, syönyt, leiponut ja laittanut ruokaa, kuunnellut paaaljon musiikkia, käynyt kolme kertaa leffassa, jutellut ihanien kavereiden kanssa, kylmettynyt syysviimassa ja toivonut, että pian sataisi lunta. Arki on rullaillut normaalisti eteenpäin, viihdyn koulussa melkein yhtä hyvin kuin kotona ja kaikki menee kivasti.

Tilasin eilen 72 valokuvaa, joista kahdenkymmenen olisi tarkoitus päätyä seinälleni sillä jo valmiiksi olevien yhdentoista kuvan viereen. En tosiaankaan tiedä, miten aion mahduttaa ne kaikki vierekkäin, mutta yritys on ainakin kova. Haluan jokaisen niistä paraatipaikalle, jos ne toimivat yhtä hyvinä hymynaiheuttajina kuin edeltäjänsäkin! Lupaan raportoida teille heti, kun olen saanut kuvat lätkittyä seinälle ja loput kuvat albumiin.

Nyt jatkan hieman läksyjä ja menen kerrankin ajoissa nukkumaan - ¡adíos!

PS Mi Senti Vivo on täyttänyt kaikessa hiljaisuudessa kaksi vuotta viime viikolla ♥♥ Onnitteluita otetaan vastaan!

It's too cold outside for angels to fly

2011-10-24T11:15:00.000-07:00

Neule Zara, toppi Gina Tricot, farkut Urban Outfitters, kengät Skopunkten.

Yllä kuvia lauantaiselta kaupunki- ja hietsukierrokselta ja tältä päivältä! Kokeilin tänään kaikkiin kuviin yhtä uutta muokkaustapaa, ja tykkään siitä itse ainakin hurjasti! Ei se ehkä jokapäiväiseen käyttöön ole jäämässä, mutta aina välillä, eikös?

(Huomasitteko edes, että kuvia oli muokattu eri tavalla? :-D )

Tuskailen jälleen tämän tutun dilemman kanssa; millä sanoilla aloittaa teksti. No, päädyin tylsimpään mahdolliseen. Hei, hyvää kuuluu, koulussa on kivaa, väsyttää, on syksy ja vähän kylmä.

Toivoisin, että pian tulee lunta. Olen jo hieman kyllästynyt syksyyn, koska lehdet ovat jo suurimmaksi osaksi tippuneet. Kylmyys tuntuu liian kylmältä, kun ei ole lunta. Lumi tekee kylmyydestä hyväksyttävää; itsestäänselvyyden. Joten, lunta, kiitos!

Olen viime aikoina löytänyt tukun uusia ihania biisejä, joita olen soittanut ehkä liiankin monta kertaa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Kerrankin muistan kiinnittää sanoihin huomiota. Joskus hämmennyn nokkelista sanoista, joskus sanoittajan laimeus kyllästyttää. Pystyn kuuntelemaan samaa biisiä vaikka kuinka monta kertaa: tänään taisin soittaa tuon postauksen alussa olleen kappaleen (Birdyn cover kappaleesta The A Team) ainakin kymmenen kertaa peräkkäin. Kumma, en edes tietänyt pitäväni siitä...

Ehkä luovutan tänään suosiolla tässä kohtaa ja painun nukkumaan.

Öitä, näkyillään!

I am surprised that you have been never told before how lovely you are

2011-10-22T04:04:00.000-07:00

Paita Zara, hame kirppis/H&M, rannekoru Kalevala My Saaga <3

Puuduttavan enkuntunnin (ja bussimatkan ja sohvalla makaamisen) ratoksi päätin naputella teille postauksen, tällä kertaa haasteen!

Säännöt ovat seuraavanlaiset. Sinun pitää...

1. Kiittää tunnustuksen antajaa: kiitos Milena, Elli ja Ella!

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle: kaikki, jotka olisin halunnut haastaa, on jo haastettu, eli en haasta ketään!

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

1. Minulla on monia rutiineja, joita en muuta kuin todella, todella harvoin. Syön esimerkiksi noin kolmen kuukauden ajan lähes täsmälleen samanlaista aamupalaa, kunnes kyllästyn siihen ja keksin jotain uutta. Teen asiat aamuisin aina samassa järjestyksessä. Tyhjennän tiskikoneen aina samalla tavalla. Kuivaan itseni aina samalla tavalla. And the list goes on :D en kuitenkaan ole perfektionisti, enkä raivostu jos joku rutiineista jääkin tekemättä.

2. En pysty koskemaan samettiin, koska saan siitä kylmiä väreitä. Sama ongelma koskee sellaisia astioita, jotka tulevat suoraan koneesta. Jos astian pinta jää ikään kuin emäksiseksi tai natisevaksi, en voi koskea siihen. Lisäksi en pysty käymään Subwayssa, katsoa kun muut syövät subeja tai puhuvat Subwaysta. Minulle tulee heti ällötysolo! Näiden ja viidensadan muun asian takia minua pidetään joskus hieman oudohkona.

3. Olen addiktoitunut kännykkääni ja kaikkeen sen sisällä. Näihin juttuihin kuuluvat mm. Facebook, Bloglovin, sähköposti ja Blogger. Tiedän, että olen liikaa koneella/netissä, ja yritän vähentää sitä. Nyt olen lopettanut suurimmaksi osaksi FB:ssä käymisen koulupäivien aikana. Suuuri saavutus!

4. Olen aika kaikkiruokainen. Syön monia ruokia, jotka ovat outoja muiden mielestä. Ainoat ruoat tai raaka-aineet mitä en todella halua syödä ovat maksa ja etikka. Tai siis, aika harvat varmaan syövät etikkaa ihan sinällään, mutta en tykkää etikkaisista ruoista. Kookos on herkkua esim. Bounty-patukoissa, mutta ruoissa se alkaa ällöttää nopeasti. Lohen kanssa (paitsi graavilohi omnomnom) raja tulee nopeasti vastaan. Tämä on vielä pakko tunkea samaan kohtaan: muut kummaksuvat tapaani rakentaa leipä. Laitan salaatin päällimmäiseksi, mikä on aiheuttanut syksyn aikana varmaankin yli kymmenen väittelyä kavereideni kanssa.

5. Olen harrastanut pienen ikäni aikana muskaria, jotain jumpan tyylistä, sulkapalloa, partiota, koripalloa, pianon- ja kitaransoittoa ja kuntonyrkkeilyä. Nyrkkeilyssä olen käynyt kohta kahden vuoden ajan, ja tykkään siitä edelleen paljon. Vaikka treenit ovat rankkoja ja kärsin edelleen eilisten treenien lihaskivuista, rakastan sitä fiilistä kun saan vähän purkaa tunteita nyrkkeilysäkkiin!

6. Tykkään olla ihmisten seurassa, tutustua uusiin ihmisiin ja jutella, mutta haluan ja osaan myös olla hiljaa. Tarvitsen omaa tilaa ja aikaa. Viihdyn yksin, mutta laatuaika ystävien kanssa on ihanaa sekin.

7. En osaa aloittaa aamuani lukematta Hesaria. Lähiaikoina olen koukkuuntunut hieman kahviin, tai oikeastaan kahvikaakaoon. Talvisin silmät eivät avaudu, ellen kökötä aamiaista syödessä kirkasvalolampun vieressä.

8. Minulla ei ole yhtäkään suosikki- tai inhokkivuodenaikaa. Pidän niistä jokaisesta: kesän lämmöstä ja vapaudesta, syksyn kauneudesta ja uusista aluista, talven rauhallisuudesta, lumesta ja joulusta ja kevään kehittymisestä. Jos minun pitäisi poistaa yksi Suomen vuodenaika, se olisi ehkäpä välikausi juuri ennen lumen tuloa. Rivien välistä voi siis lukea, etten poistaisi mitään!

This is not a goodbye - it is just time for me to rest my head

2011-10-15T16:02:00.000-07:00

Paita BikBok (uusi!), hame Cubus, takki Only, huivi MicMac ja saappaat Vagabond (uudet!).

Tämä päivä oli onnistunut. Näin siskoa ja muksuja, törmäsin pitkästä aikaa ihanaan Heliin, sain kivat asukuvat, kiipesin ex tempore katsomaan upeaa auringonlaskua ja leivoin empanadaseja (jotka ovat siis esimerkiksi Argentiinassa suosittuja pasteijantyyppisiä jutskia ja minun omani sekä näyttivät että maistuivat hyviltä!). Ostin myös ihanan menninkäisenvihreän neuleen ja testasinkin sen vaativissa olosuhteissa: se lämmitti mukavasti jalkojani illan viimassa, kun istuin ja tuijotin taivaalle. Illemmalla juutuin sammuneen katulampun alle katsomaan kuuta kesken roskienvientimatkan.

Olen taas kerran valvonut hippasen liian myöhään, mutta en anna sen häiritä.

Mukavaa sunnuntaita toivotellen (vaikka päässäni onkin edelleen lauantai),

Eve

PS - Ehdoton sunnuntaibiisi on tässä!

Better think twice, your train of thought will be altered, so if you must falter be wice

2011-10-14T13:36:00.000-07:00

Heei ihanat!

Alla muutamat kuvat ykkösristeilyltä, jolta kotiuduin eilen. Ihan huippu reissu oli, kiitos vaan teille mahtaville tytöille jos satutte lukemaan tätä!

Nyt väsyttää taas vaihteeksi - voisin tehdä vähän iltaruokaa (kello on 23.30...) ja painua hiustenpesun kautta nukkumaan. Huomenna vähän kaupungilla kiertelyä pitkästä aikaa ihanaisen siskon kanssa, jee!

Moikka, palaillaan risteilyasujen kera tässä joskus -öitä!

Kina Grannis - The one you say goodnight to

Once you want it to begin, no one really every wins in heartbreak warfare

2011-10-10T14:34:00.000-07:00

HYI ÄLKÄÄ MENKÖ KATTOMAAN!!!! nimim. lähdettiin kesken pois...

Viitta Glitter, takki alla ja hame Zara, villapaita Cubus, huivi GT ja Hai-saappaat.

Yllä kasa kuvia mökkiviikonlopulta ja tältä päivältä. Läksimme Sofian kanssa koiranilmassa suurin odotuksin katsomaan Likaista pommia - ja talsimme ulos pahantuulisina ja ihmettelevinä kesken leffan. Eipä siitä sen enempää, se vaan oli huono. Tai sitten emme vain ymmärtäneet sitä. No, molemmat selitykset sopinevat tämän pulman ratkaisuksi.

Elämääni sen kummemmin selittelemättä taidan päättää tämän postauksen tähän ja painua nukkumaan. Tai no, voinhan vaikka kertoa, että hyvää kuuluu, koska huomenna lähdetään ykkösristeilemään! Jeeeee, eli pari päivää blogilomaa luvassa - hang on without me!

Hejdå alla!

PS Kai näitte viikonloppuna tähdenlentoja?

I leave for Argentina and you wait for me here, right?

2011-10-09T11:49:00.000-07:00

Minulta pyydettiin postausta liittyen tulevaan vaihtarivuoteeni Argentiinassa- mikä ettei. Se on aihe, josta jaksaisin puhua vaikka kuinka pitkään, joten tekstiä tulee varmasti ihan riittämiin tähän postaukseen!

Minulla ei ole mitään muistikuvaa, milloin olen saanut päähäni sen, että lähtisin vaihtoon - siitä on kauan, eikä siinä ole oikeastaan käynyt niin, että olisin jonain unettomana yönä vain päättänyt, että hei, haluan vaihtoon.

Ajatusleikki alkoi kunnolla joskus viime vuonna, kun päätin haluta Ausseihin vuodeksi. Se tuntui ihanan eksoottiselta ja upealta. Englannin täydellinen taitaminenkin houkutteli, mutten ole ajatellut sekuntiakaan haluavani Jenkkeihin. Kun juttelin Ausseista ihmisten kanssa, aloin hieman epäröimään. Se on kuitenkin aivan täysin maapallon toisella puolella. Ymmärsin myös, että osaan enkkua aivan hyvin muutenkin.

Seuraavaksi mieleen tuli Espanja. Istuin kesäkuussa keinumassa Empun kanssa ja mietin, mihin haluan. Espanja alkoi esiintyä puheissamme enemmän, ja se kuulosti ideaalilta: uusi kieli, aurinkoa koko ajan, lähellä kotia... Menin illalla kotiin ja ilmoitin vanhemmilleni, että minäpäs muuten aion hakea Espanjaan vaihtoon. Googlailin vaihtarijärjestöjä pitkälle yöhön ja petyin huomatessani, ettei ollut kuin vain pari järjestöä, joiden kautta oli mahdollisuus päästä Espanjaan.

Pian löysin AFS:n, googlailin hieman lisää ja päädyin hakemaan sen kautta. Lomakkeet täytin netissä jo samana iltana.

Espanjaunelmat kaatuivat joskus heinäkuun puolella, kun soitin AFS-toimistoon kysyäkseni jotain hakemuksiin liittyvää. "Joo, muuten hyvä, mut Espanjaan, minne oot hakemassa, ei oo enää paikkoja. Mutta lattarimaihin on ihan hyvin tilaa - Argentiinaan, Chileen, Meksikoon, Brasiliaan..."

Ja tässä olen - lähdössä ensi vuoden elokuussa pois, Argentiinaan.
Noh, tuon vaikuttaneen puhelun jälkeen mietin, että miksi ei. Argentiina kuulosti ihan hyvältä, sinne siis! Tein hakemukset valmiiksi, pyysin vanhasta koulustani suosituksen ja lähetin todistukseni joskus elokuun paikkeilla. Pian minut kutsuttiin haastatteluun, joka oli kiva ja rento tilaisuus (jännitin niiiiiin turhaan). Erään niin ikään jännitetyn puhelun jälkeen sain kuulla, että Argentiina odottaa!
Kuka tahansa lähellä ollut voi varmasti todistaa, että sekosin. Juoksin koulun aulaa ympäri, kerroin tutuille ja vähän tuntemattomillekin ("MÄ PÄÄSIN MÄ PÄÄSIN!!") ja lähettelin viestejä tärkeimmille tyypeille. Loppupäivä menikin vähän sekavissa fiiliksissä, kädet tärisivät ja mielessä pyörivät epäuskoiset mietteet. Ennen kaikkea olin onnellinen.

Hyväksymisen jälkeen piti alkaa täytellä kasaa englanninkielisiä lomakkeita. Joukossa oli mm. lääkärintarkastus, koululomakkeet ja numerot kahdesta viime todistuksesta, parisivuinen kirje perheelle, vanhempien kirje, kuvia... Minulla oli neljä viikkoa aikaa hoitaa nuo paperit täytetyksi, skannatuksi ja lähetetyiksi - muuten olisin menettänyt paikkani.

Nyt minulla ei olekaan muuta tekemistä vaihtarijuttujen suhteen kuin odotella. Perhetiedot tulevat ehkä joskus keväällä tai kesällä - tai muutama päivä ennen lähtöä. Ohjelmaan kuuluu myös infotilaisuus maaliskuussa ja lähtöleiri toukokuussa - niitä odotellessa!

Sitten varsinaiseen aiheeseen - Suomen jättämiseen.

Olen juuri aloittanut uudessa lukiossa, ja viihtynyt täydellisesti. Olen tutustunut aivan superihaniin ihmisiin, ja tiesin jo ensimmäisen viikon jälkeen, että näitähän tulee tosi ikävä. Eikä vain heitä: perhe, koira, Sofia, muut tytöt ja isoset kuuluvat myös repertuaariin, jossa ajatukset tulevat pyörimään. Olen miettinyt monta kertaa hyvinä hetkinä, että kannattaako näitä jättää tänne. Yksin oleminen tulee olemaan oikeasti vaikeaa. Tulee niin ikävä.

Niin. Ikävä. Vaikka olen tiedostanut ikävöineeni elämäni aikana tosissaan vain hyvin harvaa ihmistä, tiedän, että ikävä, jota tulen kokemaan siinä vuoden kuluttua, on jotain ihan uutta ja vaikeaa. Tiedän, että minun on ehkä hieman hankalaa hyväksyä sikäläinen mañana-kulttuuri, muiden rutiinit, rajoittuneisuus, kielimuuri, koulun sekamelska ja ilmasto. Tiedän, että minun tulee ikävä Suomen joulua, talvea, lunta, saunaa, kesää, ruskaa, ruisleipää, Oltermannia, uutisia, kouluani, kieltä, kirkkoa, niitä voikukista syntyviä pölypalleroita, meidän kotia, busseja, ruokakauppoja, toimivuutta ja Hesaria.
En tiedä vielä, mitä tulen rakastamaan tai inhoamaan. En tiedä millainen perheeni, kouluni tai kouluni on. Voin vain toivoa parasta.

Kirjoittaisin tähän kattavan infopaketin Argentiinasta, jos tietäisin siitä tarpeeksi. Olen lukenut Wikipediasta, että Argentiinalla on naispresidentti, menestyvä koripallo- ja jalkapallojoukkue, pingviinejä, hyvää ruokaa ja 23 maakuntaa. Se on pinta-alaltaan maailman kahdeksanneksi suurin valtio, ja se sijaitsee Etelä-Amerikassa (kartta, click!).

Siinäpä olivat ne vähäiset tiedot, joita olen tähän mennessä koonnut. Totta kai tiedän pieniä yksityiskohtia, joita olen painanut mieleen tässä kun olen lukenut vaihtareiden blogeja (mm. näitä: 1, 2, 3, 4...), mutta Argentiinan monipuolisuuden ja koon takia on vaikea saada kattavaa kokonaiskuvaa. Ehkä minun ei tarvitsekaan tietää kaikkea - annan Argentiinan kertoa itse.

On vaikea tajuta, että lähden vasta noin kymmenen kuukauden päästä. Tuleva vuosi on mielessäni varmaankin kerran tunnissa, ja tämän takia saatte varmastikin kuulla aiheesta riittämiin.

On hetkiä, jolloin olisin valmis hyppäämään seuraavaan koneeseen, joka veisi minut Argentiinaan. Toisinaan, viimeksi tänään, harkitsen pakkaavani kaikki parhaat ihmiset mukaani. Kävelimme Pinjan kanssa kylmässä syysillassa ja puhuimme vaihdostani. Kun toinen sanoo "mä en ihan oikeesti haluu, että sä lähet", sydän ensin hämmentyy ja sitten heltyy. Mitä siinä pitäisi ajatella?
Kertaakaan en ole katunut tähän prosessiin mukaan lähtemistä. Olen varma, että vuodesta tulee hyvä. Olen varma, että pärjään.

PS Te, jotka olette miettineet, jatkanko bloggaamista sieltä käsin: ihan varmasti jatkan!
PS 2 Tie-, vesiputous- ja futisjoukkuekuvat ovat weheartit.comista.
PS 3 Pahoittelut tekstin pomppivuudesta. Tämän postauksen kirjoittaminen sai minut miettimään tätä juttua ja koko elämää useammalta kantilta, ja jälki on sen mukaista. Jätin varmastikin jotain tärkeää sanomatta, joten: onko sinulla jotain kysyttävää vaihtarivuoteeni liittyen?

Funny thing is I'm trying hard and it's unlike me to get so caught up in things

2011-10-06T07:57:00.000-07:00

We only got 86 400 seconds in a day to turn it all around or throw it all away

2011-10-03T05:01:00.000-07:00

Olen halunnut jo ihan älyttömän pitkään tehdä tälläisen kuvapostauksen, ja nyt päätin vihdoinkin totetuttaa sen. Varautukaa siihen, että a) kuvia on paljon ja b) siihen, että monet kuvat ovat jo näkyneet täällä!

A photo of yourself a year ago

Melkein tasan vuosi sitten Lotan kanssa otettuja kuvia, muistan tämän päivän niiiiin hyvin edelleenkin!

A photo of your day

Supersadetta ja 2,5 tunnin pituinen koeuurastus

A photo of one of your classes

Pinja y yo!

A photo of something you enjoy doing

Shoppailu on niiiin mun juttu, vaikken sitä kauheasti harrastakaan!

A photo of your favorite weekend

Tähän kohtaan ei löydy kauheasti sanoja. Isosleiri, ihan mielettömän tärkeä viikonloppu ♥

A photo of your friends

Siinähän niitä: toisia näkee joka päivä (pomppijat tuolla ylempänä) ja toisia ihan liian harvoin (poseeraajat alempana).

A photo that makes you hungry

Oi oi oi, parasta ruokaa varmaan ikinä! Tätä saa Floridasta ;-)

A photo of you that your hair looks nice in

Tuollainen reuhka joka päivä, kiitos!

A photo of your town

Helsingistä on tullut lähiaikoina minulle paljon rakkaampi. Ehkä olen avannut silmäni ja huomannut kaiken sen pienen, mikä tekee siitä yhden hienon kokonaisuuden.

A photo of you standing up

Olenko outo, jos sanon, että odotan lunta hiukan liian innoissani?

A photo of you with your family member

O, en löytänyt meistä kuvaa, vaikka toivoit ihan erikseen sellaista! Joten tyydytään tähän toiseen siskoon, oot säkin ihana ♥

A photo of a night you loved

Noooh tää nyt on vähän niin ja näin, mutta huippusiisti yö oli kuitenkin!

A photo of you with someone you love

Onhan näitä muitakin, mutta tärkeinä mainittakoon Cara-koira ja Sofia-mäyrä ♥

A photo of the last place you went on holiday

Florida viime keväänä, yks tykkää!

A photo that makes you smile

En edes tiedä, kenen nuo toiset sukat ovat (Sofian?), mutta tykkään tästä kuvasta silti älyttömästi, ja siitä tulee kaikkea hauskaa mieleen. Aika kultaa muistot :-)

tälle kuvalle ei löydy kyllä varmaan yhtäkään muuta kategoriaa kuin "wtf" tai "sekopää" tai muuta yhtä viehättävää.

Viime kesä ja piiiiiiiiitkä päivä! Kello taisi olla 6.30, ja olin ollut hereillä 3,5 tuntia. Kahvia oli juotu. Liikaa.

A photo that makes you laugh

Siis ne naurattavimmat kuvathan jäävät vain ja ainoastaan omiin arkistoihini (eikö niin, tiedätte kyllä itse, että puhun teille kahdelle tyypille siellä! :D), mutta tämä kuva sijoittuu naurattavuudellaan hyväksi kympiksi.

Yhtäkkiä tuli sellainen olo, että olisin käynyt pikakelaamassa pari viimeistä vuotta jossain Memory Lanella ja palannut tähän hetkeen takaisin puolityytyväisenä. Tahdon monia hetkiä ja asioita takaisin elämään.

Toisaalta tahdon myös nähdä, mitä kaikkea on edessä. Ehkä jatkan vain eteenpäin, koen kaiken uuden vanhan sijaan ja lopetan tämän naurettavan herkistelyn...

Mukavaa loppupäivää!

HEIII onko teillä muuten postaustoiveita, olisi tosi kiva kuulla!

Ehkä löytyy matkan pää, jos siivet levittää ja antaa viedä tuulen

2011-10-02T11:55:00.000-07:00

Syksyinen viikonloppu taas takanapäin. Siihen sisältyi monta mukavaa hetkeä, hyviä tyyppejä, myöhään valvomista, epäterveellistä ruokaa ja rentoilua.

Tämän postauksen kohtalo oli jäädä minimittaiseksi, lähden nimittäin petiin lataamaan akkuja ensi viikkoa varten! Toivotaan että siitä tulee vielä kivempi kuin viime viikosta :-)

me miro al espejo y allí no estoy yo

2011-09-30T14:35:00.000-07:00

Suuret pahoittelut radiohiljaisuudesta!

Valehtelisin hiukan, jos sanoisin, että kaikki aikani on kulunut kokeisiin lukemiseen. Eipä ole. En ole onnistunut täysin hallinnoimaan ajankäyttöäni enkä kokeisiinlukemista... enkä ole myöskään onnistunut täysin kokeissa. Noh, kyllä tästä selvitään!

Radiohiljaisuutta voisin tosin selittää helposti sanomalla yhden sanan - koeviikkopukeutuminen. Kyllä, verkkareilla ja huppareilla mennään! Teitä ei varmaankaan kiinnostaisi nähdä sotkunutturoitani tai lähes meikitöntä naamaa.

Niin, ei varmasti kiinnosta. Voi voi, tässä tulee:

Wuuu näytän pitkältä!

Flanellipaita Cubus, huivi Micmac, toppi Brandy&Melville, farkut Urban Outfitters ja kengät Converse.

Asu siis tältä päivältä, kun teki mieli laittaa jotain hippasen skarpimpaa päälle. Onko flanellipaita skarpimpi? Ehdottomasti. Onko se mukava? Vielä ehdottomammin, ja näin olin valinnut espanjankoepäivän asun.

Minusta on ehdottomasti tullut koeviikkojen ystävä. Kukaan ei välitä siitä miltä näytät- mahtavaa. Kun kokeissa menee se tunti-puolitoista, on rentoa vapaa-aikaa (täydellinen sauma mäkkilounaalle), lyhyt preppi, ja sitten olenkin vapaa tekemään mitä vaan. Valitettavasti olen tainnut ymmärtää tämän vapauden hiukan väärin. Se ei taida tarkoittaa kirjastossa "lukemista" eli juttelemista ja kahvinkittaamista, shoppailua tai pizzan syömistä ja Housen katsomista kaverin kanssa. No, ensi koeviikolla sitten skarppaan ja teen jotain vähän aiemminkin kuin edellisenä päivänä.

Niin, unohdinko kertoa, ettei koeviikkoni ole suinkaan vielä ohi? Ehei, jäljellä on vielä kaksi koetta, joista varsinkin historiaa odotan superinnoissani... tai sitten en.

Kamalaa miten väsynyt sitä voi olla! Ilta venähtikin myöhemmäksi kuin piti ja jo äsken meinasivat silmät muurautua umpeen. Tällä tekstillä ei ole varmaankaan mittavaa kieliopillista arvoa tai mitään muutakaan arvoa, mutta en halunnut pysäyttää sormieni automaattista liikettä näppäimistöllä. Saatte kärsiä puoliunisesta kirjoituksestani - tai, kärsitte jo.

Sweet dreams, tämä tyttö painuu kauan, hyvin kauan kaivatuille unille.

Radical Face - Welcome home

(senkin Elina, oot tartuttanu tän muhun niiiiin pahasti!)

Life goes on, it gets so heavy, the wheel breaks the butterfly

2011-09-25T12:11:00.000-07:00

Yllä hiukan liian moneen kuvaan tiivistettynä viikonloppuni - ruokaa, hiukan kokeisiin lukua, ihania ihmisiä, kovaa tuulta, nukkumista, kuvailua... Vielä tiivistetympänä voisin sanoa, että oli kivaa oli - taas. Osaan näköjään järjestää asiani nykyään niin hyvin, että ympärillä on aina joko hyviä tyyppejä tai ylhäistä yksinäisyyttä, ja että niitä paria koulutonta päivää voi aina muistella hymyssä suin. Nyt on aika painua nukkumaan - hyvää yötä ja päivää ja koeviikkoa jos teillä sellainen on luvassa!

(Alun biisi on superihana Coldplayn Paradise.)
( Kyllä mun piti asuakin esitellä, hoidettakoon se näin: ruutupaita Cubus, t-paita alla Zara, farkut Monki, nahkatakki Bershka, huivi Pimkie, kengät Skopunkten. Täydellinen sunnuntaiasu ellen olisi ahtanut masuani täyteen herkkukiinalaista...)

miércoles

2011-09-21T09:34:00.000-07:00

Poncho H&M, neule alla Gina Tricot, hame ja paita Zara, huivi Lindex, kengät Skopunkten.

Syksy on...

lämpimiä neuleita

pimeitä aamuja

sateen ropinaa

villasukkia

koeviikkoja

musiikkia

ihania keskusteluita

ystäviä

kaakaota

liian vähän nukkumista

historiaa

tuskastumista

nauramista

arkea

pieniä hetkiä

liian pimeä huone

etukäteisikävää

uuden etsimistä

keltaisia lehtiä

ensilumi

joulun odotusta

kesän jatkoa

...syksy.

starry night

2011-09-18T11:09:00.000-07:00

Hei ja tervetuloa, tämä on kolmassadas postaukseni!

Takana on yksi niistä mukavista viikonlopuista, jolloin saa syödä kyllikseen, nukkua tarpeeksi, ottaa silmää miellyttäviä kuvia, palella, kävellä pimeässä (tällä kertaa se oli ihan ok, koska kuu suojeli), katsoa telkkaria kun pitäisi mennä jo nukkumaan, nähdä Harry Potter-unia, syödä vähän lisää ja suunnitella vaihtovuotta.
Tai oikeastaan, voisin muuttaa alun "yksi niistä viikonlopuista" sanoiksi "yksi niistä ainutlaatuisista viikonlopuista" - ei tälläisiä joka oksalla kasva.

Olen pistänyt merkille lukemattoman määrän asioita, joita tulee ikävä Argentiinassa. Mökkikunnan hiljaisuutta viikonloppuisin, hampaiden pesemistä äidin kanssa, saunaa, ruskaa, syksyä, ruisleipää, omaa huonetta sekä kotona että mökillä... Onnekseni minulla on vielä vuosi aikaa elää näiden asioiden kanssa ennen kuin pääsen uusiin maisemiin. Olen jo miettinyt, että mukaan täytyy ehdottomasti ottaa kuivahiivaa, kardemummaa, kanelia, piparimuotteja, villasukat ja heijastimia. Vaikka minulla on vakaa aikomus tehdä Argentiinasta kotini, haluan myös sen oikean kodin mukaani, edes korvapuustiainesten muodossa.

Supermukavaa ensi viikkoa teille!

If the truth is you're a liar, when you say that you're okay

2011-09-14T11:17:00.000-07:00

(Yhdet taunot halus laittaa tötterön mun päähän ja antaa käsityksen siitä miltä koirista tuntuu)

Neule ja reppu kirppikseltä, paita Zarasta ja farkut Urban Outfittersiltä.

...Jos laitan vielä yhdenkin kuvan koulukirjoista tai vihoista tai mistä vaan jutuista, saatte sanoa minua tylsäksi. Tai, älkää sanoko. Odottakaa vain, että tajuan sen omin neuvoin.

Yllä siis sekalainen seurakunta kuvia tältä päivältä, viime viikolta, sitä edelliseltä viikolta...

Voisin nostaa erikseen esiin tuon sunnuntaisen Valtteri-kierroksen, jonka löytöjä olivat tuo hurjasti kehuja kerännyt reppu ja neule. Repusta vielä vähän asiaa: äiti ainakin inhoaa sitä, minä pidän siitä mutta ihmettelen, miten moni muukin pitää siitä, ja unohdan aina, että tavarat kulkevat selässäni. Pari kertaa olen saanut koulussa kyllästyneitä katseita, kun olen ihmetellyt, missä laukkuni on; "Katos se on tuollainen uusi keksintö, sä voit kantaa sitä selässä".

Eipä tänään muuta: nyt alan viimeistelemään referaattiani ja painun nukkumaan!

Tämän hetken matikanopinnoilleni ei vain löydy kuvaavampaa otosta:

Rakas laskimeni, joka lensit tänään kahdeksan kertaa seinään. Koita kestää, ja antaa oikeita vastauksia.

Kiittäen, Eve.

big news!

2011-09-12T05:41:00.001-07:00

Huhhuh, en kauhean monimutkaisesti osaa kuvailla tämän päivän vallitsevaa olotilaa. Ihan mieletön fiilis, koulussakin keskittyminen meni ihan harakoille, kädet tärisivät syödessä, pompin porukasta porukkaan kuuluttamassa onneani...

Ei, en ole rakastunut tai voittanut lotossa: kuulin tänään, että pääsen viettämään vaihto-oppilasvuottani Argentiinaan!! Lähtö on vajaan vuoden kuluttua kesän loppupuolella, enkä tajua miten maltan odottaa sinne asti!

Jooo, eipä mulla muuta; halusin vaan jakaa tämän onnen hetkeni teillekin! :)

9/11/11

2011-09-11T00:52:00.000-07:00

Ajatukseni ovat tänään New Yorkissa ja koko Amerikassa.

Kuten kaikki varmaan tietävät, tänään tulee kuluneeksi 10 vuotta niistä suunnattomista terrori-iskuista, jotka jollain tavalla muuttivat maailmaa. Ne koskettavat minuakin niin paljon - tajusin tänään, että WTC-iskut kuuluvat yhtiin varhaisimmista muistoistani.

Piirsin silloin neljä kuvaa. Yhden, jossa oli pilvenpiirtäjiä, sininen taivas ja aurinko. Seuraavassa kuvassa pilvenpiirtäjiä kohti lensi lentokone. Sen jälkeisessä kuvassa talo oli liekeissä. Viimeisessä kuvassa oli itkevä nainen.

Kuvia ei ole näkynyt sen koommin, mutta muistan sen päivän aivan kirkkaasti. Katsoin siskoni selän takaa telkkarista uudestaan ja uudestaan, kun lentokoneet lensivät kahta tornia päin ja musta savupilvi kohosi muuten pilvettömälle taivaalle.

Siitä on kulunut tänään kymmenen vuotta. Minä olen 15-vuotias, maailma on ties kuinka vanha, maailma on erilainen ja minä olen erilainen. Olen esimerkiksi lukenut kirjan, jossa selostetaan nuo kauhun hetken minuutti minuutilta, ja käynyt New Yorkissa muistelemassa iskuja. Suremassakin, mutta myös kunnioittamassa.

(Paikka on nimeltään 9/11 Memorial, se on ilmainen ja se sijaitsee aivan Ground Zeron läheisyydessä. Käyntiin liittyvän postaukseni voit lukea tästä.)

Ohitin New Yorkissa joka päivä Path-junaan mennessäni World Trade Centerin asemalla jenkkilipun, johon oli kirjoitettu pelastustyössään WTC:ssä menehtyneiden palomiesten nimiä. Muistan nieleskelleeni useamman kerran kyyneleitä sen nähdessäni. En oikein vieläkään voi käsittää koko tapahtuman suuruutta, vaikka olen nähnyt sen videolta satoja kertoja, lukenut siitä kirjan, käynyt paikalla... Tiedän vain, että näin ei olisi saanut tapahtua.

Niin kuin sanottu, ajatukseni ovat tänään New Yorkissa. Luulen vahvasti sytyttäväni kynttilän vielä tänään ja hiljentyväni vielä kerran muistamaan kaikkia WTC-iskujen uhreja. Muistakaa tekin :)

snapshots

2011-09-10T13:03:00.000-07:00

Päätin tänään olla ahkera bloggaaja ja nappailla melkein koko päivän ajalta kuvia kännykällä. Latailin ne äsken sitten photobucketiin, ja tässä on tulosta, selityksien kera!

Toivottavasti en ole ainoa, joka tykkää kuvata itseään bussissa hyvin sniikisti, niin ettei kukaan huomaa!

Sitten kävin haaveilemassa H&M:ssä ylläolevasta mekosta, jonka jätin vielä kuitenkin kauppaan.

Ah ihana Helsinki, kaupunki oli niin nätillä päällä taas tänään! Ihmiset olivat iloisia, turisteja oli paljon, aurinko paistoi...

HELL YEAH! Sami Hedbergin keikka tuli aika yllättäen eteen, mutta onneksi tuli! Sanotaanko nyt niin, ettei paremmin voisi 20 euroa kuluttaa. Siis, 1,5 tuntia pelkkää hervotonta nauramista, loistavia juttuja, tokarivin paikat... uudestaan kiitos!

Mmmmm hyvää!

Voi miten loistavaa seuraa oli mukana! Lempi-ihminen <3

Sanokoon jotkut mitä haluavat, mun mielestä Musiikkitalo on ihanan näkönen!

Sitten tulikin jo pimeä, poikettiin vähän moikkaamassa ihmisiä ja käytiin Sofialla ja sitten lähdinkin kotiin päin.

Vihdoinkin kotona, inhoan kävellä yksin pimeässä. I-n-h-o-a-n.

Ja vihdoinkin 2, kengät pois jalasta, karkkia naamaan ja telkkari auki!

Nyt olen jumittunut tähän koneelle juttelemaan kavereiden kanssa, vaikka mun periaatteessa pitäisi olla jo nukkumassa. Aamulla olisi nimittäin suunnitelmissa mennä pitkästä aikaa Valtteriin, superjee!

Mitä teidän päivänne kuului?

stairs

2011-09-08T12:42:00.000-07:00

Moikka!

Yllä parit kuvat tältä illalta, kun kävimme Sofian kanssa leffan jälkeen Tuomiokirkon portailla kuvailemassa vähän tuota banneria varten (tykkäättekö?) ja höpisemässä. Huomasin, kuinka nopeasti ilta pimenee, ja kuinka paikkaansapitäväksi lauseeksi you always regret what you don't say osoittautui jälleen kerran.

Huomenna onkin jo perjantai, ihanaa, vaikka viikko tuntui menevän supernopeasti. Palaillaan taas pian, hyvät yöt!

Regina Spektor-Blue lips

He took a step, but then felt tired, he said, "I'll rest a little while"

2011-09-07T10:25:00.000-07:00

Eipä tässä muuta, illanjatkot!

kesällä, osa kaksi

2011-09-06T05:54:00.000-07:00

Edellisessä kesäpostauksessa näitte liudan kuvia - niin tässäkin, mutta periaatteessa tekstiin liittymättömiä.

Kuvasin paljon kesällä, mutta jätin kuvaamatta ne muut tärkeät hetket...

kun istuin veneen keulassa virveli kädessäni ja odotin, ettäkala tarttuisi koukkuun

kun nauroin niin paljon, etten meinannut saada henkeä

kun hävisin aina korttipeleissä

kun santsasin mustikkapiirakkaa aika monta kertaa

kun näin minulle tärkeitä ihmisiä pitkästä aikaa

kun yritin uida mahdollisimman hiljaa, ettei kesäillantäydellinen tyyneys rikkoutuisi

kun maut yhdistyivät suussani täydelliseksi harmoniaksi

kun näin sisiliskon

kun asettauduin täsmällisesti joka ilta samaan aikaantelevision ääreen

kun minua ärsytti

kun sekosin sanoissani

kun minua ei kuunneltu

kun näin salamoiden välähtelevän, vaikka minulla oli silmätkiinni

kun ikävä kaihersi mieltä

kun pelkäsin

kun näin jotain kuvaamisen arvoista ja harmittelin, etteiminulla ollut kameraa mukana

kun muistelin jotain ja sulin hymyyn

kun luin ja luin ja luin

kun puhkaisin pyöränkumini juhannusiltana ja luulin ensin,että paukahdus tuli räjähtäneestä ilmapallosta (joita ei tosiaan ole yleensä keskellä metsää)

kun puntaroin, missä päin maailmaa haluan viettää vuodenelämästäni

kun todella huomasin, miten rakkaita tyyppejä ympärilläni on

kun tein päivän hyvän työn siirtämällä penkkiä taiauttamalla etsimään kaupasta mustaherukkamehua

kun muutin mielipiteitäni

kun halusin pukeutua joka päivä farkkushortseihin

kun tein päätöksen itseni hyväksi

kun kiitin itseäni jälkikäteen

kun epäonnistuin jälkiruoan teossa

kun itkin koko kesänä vain pari kertaa katsoessani suurinta pudottajaa

kun kirjoitin viestin toisensa perään

kun söin monen monta jäätelöä

kun rakastin elämää. ♥

Sellaista tänä kesänä! Kuten jo olenkin varmaan maininnut, kesä oli mitä parhain. Nyt olen kuitenkin sanonut heipat kesälle - joka tavalla. Syksy, tule minuun!

Ja hei, kertokaahan, miten teidän kesänne meni ja mitä tykkäsitte näistä kesäpostauksista! Ainakin näitä oli ihana tehdä :)

(PS: Alun biisit olivat suosikkejani: Coldplay-Yellow & Snow Patrol - Chasing cars)

i ♥ navy blue

2011-09-05T02:30:00.000-07:00

Pukeuduin viime viikolla joka ikinen päivä tummansiniseen aivan tieten tahtoen. Olen oppinut rakastamaan sitä- sen voi päätellä kaapistani löytyvien tummansinisten vaatteiden määrästä. Ajattelinkin nyt koota kolme näistä asuista samaan postaukseen, here we go!

Hame ja neule Zara, pitsi-t-paita Gina Tricot

Suosikkiasuni! Vaikka tuo hame onkin hivenen epäkäytännöllinen, tykkään siitä superpaljon!

Hame Cubus, paita Gina Tricot, naru vyötäröllä on muistaakseni Stockalta (sikälimikäli kiinnostaa).

Nämä vaatteet pääsivät kierrokselle käydessäni kampaajalla (näättekö näättekö mulla on ruskeet hiukset!!), mutta jätin menemättä kouluun flunssan takia. Tiedän, etten ole ainoa, joka rakastaa käyttää syksyisin tälläisiä syksyvaatteita - on vain jotenkin niin onnellista pukeutua näin!

Housut Zara, paita kirppis/H&M ja viimeinen kuva on höystetty vieläpä tuolla inhoamallani maanisella katseella, joka esiintyy vain ja ainoastaan itselaukaisimella otetuissa kuvissa...

Ylläolevassa rentoiluasussa olin ylläripylläri koulussa ja tätätättätääää vaihtarihaastattelussa! Se meni omasta mielestäni tosi hyvin, ja nyt vain odottelen tietoa siitä, vietänkö vaihtarivuoteni vuoden päästä Argentiinassa, Chilessä vai Meksikossa! Tai siis, toivon syvästi näiden olevan ainoat kunnon vaihtoehtoni... Lupaan kyllä ilmoittaa heti, minne olen päässyt!

Loppuun vielä kuva tuosta superhyper extreme makeoverista, joka tapahtui tiistaina hiuksilleni:

Pliis älkää kertoko mitään tuosta juurikasvusta! Hassua kyllä pidin vanhoistakin hiuksistani toooosi paljon - ne olivat kuulemma "hassut mut tosi kivat ku ne on tälleen vaaleet tuolta ja tummat täältä". Sen pidemmittä puheitta sanonpahan vain että olipahan kauan kaivattu ja onnistunut muutos!

kesällä, osa yksi

2011-09-04T06:54:00.000-07:00

kuvasin hetkiä, jolloin

aurinko laski

aurinko nousi

vietin elämäni väsyneimmät 20 tuntia

…mutta myös nauroin, hulluttelin ja elin täysin estoitta samana päivänä (aamuna)

söin

uin

rämmin metsässä ja kuuntelin kameran laukaisimen ääntä

pompin trampoliinilla

olin niin pirun onnellinen

otin lempikuvani ikinä

(haaste: bongaa tämä kuva uusimmasta Demistä!)

olin veden äärellä

nukuin

olin myöhään ulkona

käyskentelin pellolla ja likasin jalkani

ja vietin paljonmutta toisaalta liian vähän aikaa maailman parhaan kaverini kanssa.

Huh, tässä siis ensimmäinen osa kesäpostauksista! Tätä postausta taitaa lukea vain yksi ihminen, joka ymmärtää edes puolet näiden kaikkien merkityksistä, mutta silti. Kivoja kuviahan ne ovat, eikös! Tulen kovin iloiseksi näitä kuvia katsoessa, mutten ole varma, haluaisinko palata kaikkiin näihin hetkiin. On asioita, jotka on koettava juuri silloin, ainutkertaisesti.

Palasin tässä pari tuntia sitten viikonlopun kestäneeltä leiriltä. Oli superkivaa, mutta sydän kaipaa vielä enemmän. Ja olemus myös: viikon kestäneen kipeilyn jälkeen ei ole ehkä fiksuinta lähteä leirille, jolla tietää höpöttävänsä vielä kauan hiljaisuuden jälkeen ja nauravansa. Tämän seurauksena ääni on vähän niin kuin lähtenyt: sen paluuta odotellessa!

PS Alun biisi, johon tykästyin tuossa puolisen tuntia sitten, oli The Summer Set - Someone like you!

elä opi koe ettei myöhemmin kaduta

2011-08-28T10:02:00.000-07:00

Tässä muutama lemppariksi valikoitunut kuva mökkiviikonlopulta. Se kului pitkälti univelkoja pois nukkuessa, hetken läksyjä tehdessä, syödessä, nauraessa ja lukiessa. Hetken maltoin jättää myös kahdelle kauniille auringonlaskulle - katsoin niiden loistoa ikään kuin varastoon. Muistan nimittäin harmitelleeni viime talvena, ettei kauniita auringonlaskuja näkynyt silloin lainkaan. No, nämä kaksi kelpaavat hyvin korvikkeeksi. Voin katsoa näitä kuvia jonain pimeänä marraskuisena iltana ja sulauttaa tämän viikonlopun kesän jatkoksi. Voin hymyillä muistaessani tämän kesän yhtenä parhaista kesistäni ja hymyillä taas, kun odotan jo seuraavaa.

Ensin keskityn kuitenkin odottamaan ensi viikonloppua, jolloin lähden yhdessä muutaman mahtavan tutun ja uusien ihmisten kanssa pariksi päiväksi leireilemään. Lasken päiviä myös tiistaiseen kampaajaan ja keskiviikkona häämöttävään vaihtarihaastatteluun-äääk!

We could watch the blackbirds cross the sky

2011-08-25T08:05:00.000-07:00

Mä oon täällä taas, kuvien kera!

Neule Tommy Hilfiger, paita Vero Moda, housut Zara (uudet!), kengät Bullboxer.

Yllä siis tavanomainen kouluasu tältä päivältä - ja täytyy sanoa, että viihdyin noissa vaatteissa superhyvin tänään! Tummansiniset housut löytyivät eilen Zarasta, ja minun tekisi mieli pukea ne heti huomenna uudestaan päälle.

Mitäköhän muuta asiaa minulla tänään onkaan... No, koulussa sujui tänäänkin ihan mukavasti ja viihdyn siellä päivä päivältä paremmin :)

Palaillaan videon tai kesäpostauksen kera, moikka siihen asti!

still talk about you like it was yesterday, but you're long gone and moved on

2011-08-23T09:19:00.000-07:00

Minipostauksia tekevä bloggaaja täällä hei! Halusin tulla taas moikkaamaan teitä näin kuvattomallakin asialla: minulla ei ole vieläkään ole konetta käytössä, joten kuviakaan ei näin ollen ole mahdollisuuksia laittaa...
Joka tapauksessa, teen teille nopeasti pienen tilannekatsauksen ennen kuin lähden puurtamaan esseetä alulle.

Aloitin siis lukion reilu viikko sitten uudessa koulussa, ja on ollut ihan mahtavaa!
Olen viihtynyt tosi hyvin, tottunut kaikkeen uuteen, tutustunut ihaniin ihmisiin, tehnyt kurssivalintoja ja oppinut jo paljon. Olen myös kuluttanut matikanläksyihin aikaa viikossa enemmän kuin koko ysin aikana - äskenkin sain sellaisia ahaa-elämyksiä ettei paremmasta väliä! Tykkään tästä fiiliksestä, kun kaikki on uutta. Siis ihan kaikki: tämä työn määrä, aikataulu (kiireinen!), opettajat, tuntien ja päivien pituudet, lukion kurssijärjestelmä... Pelkään sitä hetkeä, kun tämä alkuhuuma haihtuu ja päivät pimentyvät ja pitää alkaa käyttää kirkasvalolamppua ja lämpimiä vaatteita.

Vaatteista puheenollen! Olen huomannut, että tämä asukuvattomuus vaikuttaa negatiivisesti vaatepanostukseeni. Kun asuja ei ole näkemässä kuin parikymmentä kaveria koulussa, en jaksa keksiä mitään superkivaa päällepantavaa. Joten, voisiko se kone nyt tulla ennen kuin taannun laittamaan verkkarit uudemman kerran päälle kouluun?!

Joo, eipäs mulla muuta ole: nyt suunnitelmissa olisi piiskata itseni kirjoittamaan kolmen sivun essee. Hurjan hauskaa loppuiltaa siis minulle ja teille muillekin!

Ps mun uus lempparikappale!

I wish I'd known that it would be this hard to be alone

2011-08-14T04:24:00.000-07:00

Mekko Zara, neuletakki Tommy Hilfiger, huivi Seppälä, ballerinat Vagabond.

Palasinkin nopeammin kuin olin kuvitellutkaan! Okei, tämä johtuu puhtaasti siitä, ettei minulla ollut muuta tekemistä pikkusten konfiksen jälkeen kuin evakoitua Sofialle, ja päätinkin koota kasaan samalla postauksen eilisen asusta ja muutamista muista kuvista.

Tuo asu oli siis päällä eilen, kun meillä oli tuon pikkusryhmän kuvaukset. Tänään vuorossa oli taas konfis, ja tosi hienosti meni! Oli vähän haikea tunnelma niitä pieniä (=saman ikäisiä kuin minä...) siunatessa, mutta nyt on aika jättää tämäkin jakso taakse ja siirtyä kohti huomisen haasteita!

Moikka!

elonmerkki tosiaan

2011-08-13T07:01:00.000-07:00

Heei ihmiset!
Kuten otsikosta saattaakin huomata, on tämän postauksen tärkein pointti ilmoittaa, etten ole unohtanut teitä enkä tätä blogia, vaikken olekaan kirjoitellut hetkeen. Olosuhteiden pakosta ( ei ole toimivaa nettiä koneella ) olen siis ollut pienoisella blogilomalla. Viimeaikaiset postaukset olen tehnyt Sofialla, mutten ole viitsinyt tämän enempää siellä netissä roikkua...
Noh, toivottavasti joskus ensi viikolla asia korjaantuisi ja pääsisin ihan tuoreeltaan kertomaan kuulumisia! Maanantaina alkaa nimittäin koulu eli lukio eli melkein apua!!

Joo, olen ihan superinnoissani, että pääsen tutustumaan laumaan uusia ihmisiä ja opiskelemaan ja käyttämään kirjoja tuosta metrin korkuisesta pinosta, jota olen puolitoista kuukautta kasannut, mutta toisaalta minua jännittää kaikki se uusi. Mitä pitää tehdä kun tulen koululle? Kenen kanssa syön? Muistankohan varmasti pyytää heti todistuksestani kopion?

Vastauksia saan toivon mukaan ylihuomenna; ensin täytyy keskittyä asioihin, jotka ovat aikajärjestyksessä edempänä. Huomenna vietetään pikkusten konfirmaatiota: niiden samojen naamojen, joita olen nähnyt viimeisen puolentoista viikon ajan joka ikinen päivä. Vaikken tutustunutkaan kaikkiin niin paljon kun olisin halunnut, olen silti enemmän kuin tyytyväinen
omaan panokseeni isosena ( Sofia kyllä säkin olit ihan jees (; ). Tästä jäi monen monta hyvää muistoa, tämä oli loistava lopetus loistavalle lomalle.

Heti pikimmiten kun saan uuden koneen netteineen käyttöön, lupaan tehdä teille mahtavan kesän yhteenpunomispostauksen. Lupaan. Yritän myös näyttää teille koulunaloitusasuni, jonka olen suunnitellut abouttiarallaa kolme viikkoa sitten (ennen kuin mietitte, että miksi ihmeessä, vastaan, että siksi koska ensivaikutelma on tärkeä! Suunnitelmani tosin kaatuvat jos onkin kylmä...) ja jota olen roikottanut tuossa kaapinovessa yhteen koottuna jo neljä päivää. Innoissaan, eh?

Sen pidemmittä puheitta (pahoittelut muuten kuvattomuudesta!) toivotan hyvää päivänjatkoa, nähdään toivottavasti pian!

I want you to know that he will always be by your side

2011-08-08T07:50:00.000-07:00

Muutamat kuvat lauantain kuvareissulta, jonka toteutimme Sofian kanssa. Tuloksena oli parhaat kuvat pitkään aikaan, kastuneet kengät, paljon naurua ja ihme reittivalintoja...
Jätän sen suuremmat sanomiset sikseen ja kehotan teitä käymään Sofian blogissa katsastamassa enemmän kuvia kyseiseltä päivältä!

Can you hear the sound of melodies; oh, the sound of melodies

2011-08-04T06:50:00.000-07:00

Paita Zara, shortsit Gina Tricot, vyö Cubus (moi mistä noi jalkalihakset ilmesty...)

Yllä siis eilisen kaupunkireissuasu: yksinkertainen, mutta sellainen kokonaisuus, jossa viihdyin mainiosti auringon lämmittäessä. Kuvathan on otettu noin 10 minuuttia sen jälkeen kun heräsin, joten meikkiä ei ole ja hiukset on huonosti eivätkä kengät päässeet kuviin, mutta ehkä te pystytte elämään näiden faktojen kanssa.

Tämä päivä kuluikin isostelun alkupyrähdyksen merkeissä: istuimme oppitunneilla huoneen nurkassa Sofian kanssa ja höpötimme ja hihitimme ja luimme salaa Miss Mixiä lattialla katseilta suojassa. Oli kuitenkin mukava päivä, ja odotan hyvillä mielin jatkoa tuolle päiväriparille.

Mukavaa loppupäivää mäyrät!

I wanted words but all I heard was nothing

2011-08-01T05:37:00.000-07:00

Noniin, vihdoin olen päässyt kotiutumaan kuukauden mökkeilyn jälkeen tänne tuttuun ja aurinkoiseen Helsinkiin. Evakuoin itseni tosin Sofialle tätä postausta tekemään - ja toki myös tapaamaan tuota lempparityttöäni!
Nyt muutamia kuvia muutamalta viimeiseltä mökkeilypäivältä!

(Kuvissa vilahteleva maksimekko on Forever 21:sen, toimikoon tämä postaus myös päivän asu-esittelynä...)

Aika... kiharapitoisia kuvia, täytyy sanoa! Se johtuu puhtaasti siitä, että muistin kihartimeni olemassaolon tokavikana mökkipäivänä...

Nyt jatkan kuitenkin kuulumisten läpikäymistä Sofian kanssa, moikka!

kesäkesäkesä

2011-07-23T06:03:00.000-07:00

Nyt seuraa pikku kuvapommi muutamalta viime viikolta!

Lomailuun on kuulunut sään ihmettelemistä, kauniiden auringonlaskujen katsomista, telkkarin katsomista, laatuaikaa perheen kanssa, lukemista (paljon, suunnilleen kirja menee päivässä), liian vähän nukkumista, trampalla hyppimistä... Olen ostanut koulukirjat jo valmiiksi, lukenut niistä jo ensimmäiset luvut, ollut vähän liian innostunut koulun alkamisesta ja miettinyt, mitä tuleman pitää. Nyt yritän kuitenkin nauttia heinäkuusta: melkein koko elokuu ennen koulun alkua kuluu isosena.
Moikka!

Oh, this is how it starts

2011-07-20T06:00:00.000-07:00

Neule Selected Femme, hame ja t-paita Zara, legginssit Vero Moda.

Moikka!

Tässä asua viikon, kahden takaa (päivät menee ihan sekaisin näin lomaillessa....). Elämä hymyilee, kaikki on kivaa vaikkei sää suosikaan lähes joka päivä... Ainoa haittapuoli on se, etten pääse postaamaan usein. Pahoittelut siis siitä! Tätä voisi nimittää blogin kesälomaksi.

On muuten hassua, miten kuvittelee, että olisi paljon kirjoitettavaa ja sanottavaa, jos ei postaa usein. Mutta ei. Pää on ihan tyhjä kerrottavasta, joten päätän tämän postauksen sanoihin olen elossa!

on niin helppoo olla onnellinen

2011-07-08T00:46:00.000-07:00

Moikka! Nyt muutamat kuvat alkuviikolta, kun Sofia tuli mökkeilemään meidän kanssa. Vaikkei aurinko paistanutkaan, vietimme superkivat päivät ruoan, uimisen, saunomisen, kuvaamisen ja juttelun merkeissä. Varsinkin viimeistä tuli harrastettua jonkun verran... okei, tosi paljon!

Postaustahti on, kuten ehkä olette saattaneet huomatakin, hieman hidastunut, ja toivon, että pärjäätte jonkun aikaa ilman säännöllisiä superhyperihania postauksiani...eiku :D

PS Minut voi spotata Sofian blogin videosta, linkki! Eikös olekin söpö :)

drops be gone

2011-07-05T10:03:00.000-07:00

Mooikka!
Videota taas: kyseessä on kesäloman alkupäivinä kuvattu höpötys. Tuosta päivästä lähti liikkeelle se parin viikon ärsyttävä pilvinen ja sateinen jakso - onneksi ne väistyivät hetkeksi!

Ehee tykkäsittekö tosta mun senat sakaisin-osuudesta ja hetkellisestä sateenvarjon nimen unohtamisesta? Niin minäkin.

Eipä mulla muuta, nauttikaahan lomastanne sikäli mikäli teillä sellaista on!

If you ever come back, there will be light in the hall and a key under the mat

2011-07-03T01:42:00.000-07:00

Nyt pikaisesti muutama kuva viikonlopulta! Olen viimein keksinyt kesän tarkoituksen: kesällä kuuluu valvoa myöhään, kävellä paljain jaloin, uida, syödä hyvin, olla yhdessä kivojen ihmisten kanssa, nauraa, istua auringon paahtamana, pakata aina vähän liikaa vaatteita mukaan, keinua ja iloita.

Kuvissa vilahtanut asu koostui Zaran topista ja hameesta (joka muuten löytyi Turusta alennusmyynneistä...)

Mukavaa päivänjatkoa!

viisi fem five cinco

2011-07-01T10:02:00.000-07:00

Eilisiä kuvia: menimme katsomaan auringonlaskua rampattuamme ensin edestakaisin joka paikassa. Kiipesimme kalliolle, jolta löytyi nätti kukkapuska ja jonka keskellä ollut kivi koitui Sofian nilkan kohtaloksi.
Lähdimme kallioilta ennen auringonlaskua, Sofia oli reppuselässä kolmen metrin ajan mutta nauratti liikaa eikä Sofia tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Muistaakseni hän päätyi tekemään niitä molempia samaan aikaan... Hyvä valinta, sanoisinko.
Olen tehnyt tätä postausta jo vaikka kuinka kauan enkä keksi mitään sanottavaa. Ei aina tarvi sanoa, eihän?

tuttijuttifräätelö

2011-06-30T03:33:00.000-07:00

Huomentapäivää! Tulin vaan jatkamaan ja julkaisemaan tätä postausta, jonka tekeminen keskeytyi eilen mystisesti, kun kone jumittui ja minä jäin sormi suussa ihmettelemään sitä. No, ei siitä sen enempää: nyt siirrytään kovin asupainotteisiin kuviin eiliseltä, kun mm. näin Emppua ja kävin Myyrmannissa kattelemassa Cubuksen aleja.

Bleiseri Forever 21, mekko H&M, laukku American Eagle, kengät Stockmann.

Ja ihan siltä varalta, jos joku kauhistelee mekkoni lyhyyttä: kyllä, siellä oli shortsit alla! Ei olisi ehkä muuten tullut pyöräilystä mitään...

Tarviikohan minun enää kertoa tuosta ihanasta säästä mitään muuta kuin että se on ihana?

He kävelivät kadulla rinnakkain, rinnakkain niin että vastaantulijat joutuivat väistämään

2011-06-28T14:33:00.000-07:00

Viimeisenä vielä tänään Stockmannilta löytyneet kerrassaan hurmaavat kengät - kesäkadut selvästi odottavat niitä.

Kuten joku saattoikin kuvista tunnistaa (tai ihan vaan muistaa edellisen postauksen perusteella, duh), kävimme pikku reissulla Turussa ja Naantalissa.
Oli varsin mukavaa; kaupungit olivat kivoja, Naantalissa oli lämmin ja ruokaa riitti, Turun S-marketista löytyi ihmeellisyyksiä karkkihyllyltä, pompimme sängyillä, ostimme jäätelöä kahden minuutin välein, bongasimme syntymäpaikkani- ja kotini, istuimme kirjastossa, makasimme rannalla ja huomasin juuri, että olen mieltynyt kirjoittamaan tälläisiä noin kilometrin pituisia kieliopillisesti huonoja luetteloselostuksia.

Nyt väsyttää ihan liikaa, muttei ihan niin paljoa, etten jaksaisi ilmoittaa teille tekemästäni formspringistä! Sinne pääsee sekä sivupalkista että tästä ja toivonkin reipasta ja runsasta kyselytuokiota! Tykkään yksinkertaisesti vastailla kysymyksiin :)

maailma on asioita pullollaan

2011-06-26T13:37:00.000-07:00

Vaikkeivat juhannustaikani onnistuneetkaan, vietin silti mukavan keskikesän juhlan hyvässä seurassa syöden hyvää ruokaa ja nauraen. Juhannus sujui supisuomalaisissa merkeissä - saunoen, Suomen lippu salossa liehuen, kokkoa katsellen ja mökkeillen. Ainoa, mikä jäi puuttumaan, oli juhannusvihta, mutten antanut senkään häiritä.

Nyt olen jo siirtynyt henkisesti juhannuksen yli ja teleportannut mieleni jo seuraavaan pariin päivään, jotka tulen viettämään kesäisessä Turussa. Olen pakannut pari viimeistä tuntia aika päämäärättömästi ja sanalla sanoen huonosti - hyvä pakkaaja ei ilmeisesti sujauttele mukaan kolmea ylimääräistä paitaa tai shortsipukua sanoen "Jos mun tekeekin mieli pukea tämä". Ei, hyvä pakkaaja olisi kirjoittanut listan ja suunnitellut asukokonaisuuksia rullaten rypistymättömiä vaatteita lähes geometriseen järjestykseen laukkuunsa. Minun laukkuni painaa jo vähän liikaa; onneksi joudun kantamaan sitä itse vain hetken.

Kaikista parasta pikkuisessa maisemanvaihdoksessamme on se, ettei meillä ole suunnitelmia tai reittejä valmiina. Saamme vain kulkea minne huvittaa matkaseuralaiseni Sofian kanssa melkein vieraassa kaupungissa, pysähtyä ottamaan kuvia vaikka metrin välein, syödä silloin kun tulee nälkä ja lysähtää päivän päätteeksi hotellihuoneen sänkyyn.

Tapaamme siis parin päivän päästä!

unpublished

2011-06-24T13:57:00.000-07:00

Mooikka, nyt liuta syystä tai toisesta julkaisematta jääneitä kuvia - ajankohdat ja aiheet liikkuvat siis laidasta laitaan.

"No ota sitte päiväunet." Varmaan parhaat sanat, mitkä voi väsyneenä kuulla parhaan kaverinsa suusta.

Arvatkaa, onko tämä kaunis ranskalainen letti tytön vai pojan käsialaa?

"Skoolataan...maidolla meidän uusille opiskelupaikoille!"

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: HYVÄÄ JUHANNUSTA! Palaillaan sitten joskus!

memories all over the room

2011-06-21T12:15:00.000-07:00

Olen valokuvaihminen. Rakastan valokuvia: niiden ottamista ja niissä olemista. Sen saattaa huomata, kun kävelee huoneeseeni sisään; valokuvia on joka paikassa. Otin muutaman valokuvan, noh, valokuvista.

Kuvaamatta jäi yksi isosleirillä tehty juliste, koska siinä todella ovat ne kaikista tärkeimmät kuvat, enkä halua niitä tänne.
Polaroidkuvista askarreltu seinänpätkä on eilen väsätty Ifolorilta tilatuista kuvista, ja tykkään siitä ihan älyttömästi!

Millaisia te olette- tykkäättekö sisustaa kuvilla? Ja niin, mitäs pidätte tuosta polaroidkuvarykelmästä?

Sinne minne ei pääse lentokoneil eikä huumeil, sukellan saippuakuplan sisään ja moikkaan muumei

2011-06-20T13:50:00.000-07:00

Minulla olisi paljon asiaa ja kuvia, mutta haluan olla sekoittamatta teidän päitänne, ja keskityn tässä postauksessa vain päivän asuun!

Pitsipaita löytyi eilen kirppikseltä, hame on Zarasta, clutch on Ivana Helsingin, ja jostain pilkahtavat ballerinat Vagabondin.

Nyt sattuivat kuviin ihan mahtavan pöljät ilmeet, mutta mikäs siinä. Tai no se siinä, että huomaatte postaukseen valikoituneen kasan kuvia, joissa kasvojani ei näy.
Tuo pitsipaita oli ihan pakko ensinnäkin ostaa, kun törmäsin siihen Valtterissa, ja toiseksi laittaa heti tänään päälle, kun lähdin kaupungille kavereiden kanssa syömään. Täytyy sanoa, että se päällä olo oli siro ja tyylikäs, vaikka en tykkääkään käyttää ylistyssanoja itseäni koskien. Suomalaista juroutta, eh?

Minua taitaa väsyttää vieläkin se toissapäiväinen auringonnousunkatsomisravaus, koska huomaan tuon edellisen kappaleen olevan täynnä pilkkuja ja sivuhuomautuksia, joita olen tunkenut kiitettävän määrän tähänkin kolme riviä pitkään virkkeeseen.
Taitaa olla aika mennä nukkumaan!

PS Olisin oikeasti voinut vain kirjoittaa asutiedot ja julkaista tämän postauksen, mutta ei, minun oli aivan selvästi pakko kirjoittaa muutama rivi hyvin epäselvää tekstiä. Pakko.

You always regret what you don't say

2011-06-19T10:09:00.000-07:00

Woah. En oikein osaa sanoin kuvailla viimeistä vuorokautta mitenkään muuten kuin näin; elämäni pisin, oudoin, hauskin ja väsynein vuorokausi.

Voin antaa pientä osviittaa: Sofia tuli yöksi tänne, menimme yhdeltä nukkumaan, heräsimme kolmelta, menimme katsomaan auringonnousua (UPEA!!), kuuden jälkeen hiippailimme jo kirppistä kohti, tanssimme sumuisella tiellä, vaelsimme ainakin kolme kilometriä, söimme lounaan aamuyhdeksältä Mäkkärissä, olimme väsyneempiä kuin ikinä, kittasimme hurjat määrät kofeiinia kurkkuihimme... Sellaista. Voin kertoa, tällä hetkellä rapiat 16 tuntia valvoneena, että auringonnousu oli kyllä tämän väsymyksen arvoista.

Päivän asu suunnilleen aamukolmesta eteenpäin: neuletakki kirppikseltä ja ruutupaita on isän vanha.

Meno saattoi näyttää aika riehakkaalta ja energiseltä, ja siltä se tuntuikin noin kahdeksaan asti, mutta sitten tuli melkein täydellinen romahdus, joka jatkui suunnilleen kahteentoista asti. Asiaa korjattiin aina tilapäisesti kofeiinilla, mutta aina välillä tunnelmat olivat seuraavanlaiset:

Tytöt lepotauolla jossain päin Kaisaniemeä tai Hakaniemeä...

Nyt väsyttää vaan niin älyttömän paljon, että on ehkä pakko antaa periksi. Öitä!

"satutko tietämään, miltä tuntuu kävellä ulkona maksimekko päällä?"

2011-06-18T07:08:00.000-07:00

Maksimekot ovat mielipiteenjakajia. Toisille ne sopivat, toiset eivät voisi kuvitellakaan pukevansa sellaista päällensä. Vertasin eräänä päivänä Sofialle, miten eri tavalla maksimekkoihin suhtaudutaan eri puolilla Helsinkiä: keskustassa maksimekkoilija saa päällensä hyväksyviä, ehkä ihaileviakin katseita "Oletpa tyylikäs!", kun taas eräässä lähiökaupunginosassa ihmiset tuntuvat miettivän, miltä vuosisadalta olen peräisin.

Joka tapauksessa, tässä on oma maksimekkolookini:

Maksimekko Forever 21 (kyllä, olen erittäin hyvin keskittynyt tuohon saippuakuplien puhalteluun).

Soitin Sofialle, kun pidin tuota mekkoa päälläni. Puhelu meni suunnilleen näin:

"Satutko tietämään, miltä tuntuu kävellä ulkona maksimekko päällä?"

"Voi kuule, teen sitä just nyt."

"Ihmiset kattoo! Mut tää on ihanaa!"

Olin juuri pukenut mekkoni päälle, astunut ulos ja kävellyt bussipysäkille. Matkalla ehdin laittaa merkille monta asiaa:

1) Ihmiset katsovat. Pitkään.

2) Maksimekko on erityisen mukava, koska se on vilpoisa jaloille,

muuten keveä, ja lämmittää iltaisin.

3) Se tarttuu helposti asioihin, jotka ovat jotain välillä bussin penkki ja puun juuret.

4) Hyttyset eivät kiusaa jaloissa.

5) Siitä näkyy läpi.

6) Se on tosi kiva ♥

Miltäs näytti?

Yeah I think we broke the law

2011-06-17T10:39:00.000-07:00

Kuvat ovat eiliseltä, päivältä, jona tanssahtelin pihallamme uudesta lukiostani tullut kirje kädessäni.

Paita, hiuskukat ja shortsit H&M, sukkikset Lindex.

Eilen siis tulivat lukiotulokset, ja tänään kävin vastaanottamassa paikkani. Tunnelma jo sen vajaan puolen tunnin aikana oli sellainen juuri minulle sopiva, ihanaa! On sellainen olo, että seuraavasta kolmesta (neljästä oikeastaan, jos toteutan vaihtosuunnitelmani) vuodesta tulee mahtavat!

på natten

2011-06-16T12:39:00.000-07:00

Eilen oli niin hassua. Seikkailtiin ulkona silloin kun autoja ei enää mennyt, tunnettiin kun adrenaliini virtasi suonissa, ihmeteltiin, naurettiin, oltiin niin ettei melkein saatu henkeä ja jännitettiin hieman. Tänään jännitys oli onneksi ohi, pääsin lukioon sinne minne halusinkin. Joten: sanokaa hei opiskelija Evelle!

Nyt hetkeksi takaisin eiliseen.

PS Autotiet ovat yliarvostettuja niiden alkuperäisessä käyttötarkoituksessa.

what did I do today

2011-06-14T12:06:00.000-07:00

Heräsin puoli yhdeltätoista ihan paniikissa, koska olin nähnyt painajaista. Siinä vanhan kouluni opo toi minulle post it-lapun, jolla luki, etten ollut päässyt haluamaani kouluun. Unessa itkin ja herätessäni mietin, että nyt pitää kertoa Sofialle, etten ollut päässyt ykkösvaihtoehtooni. Onneksi se oli vain unta!

Olin jo illalla päättänyt käydä lyhyellä lenkillä heti herättyäni, ja aamulla laitoin tuumasta toimeen. No, juoksin alle kilometrin ja menin kotiin syömään. Tahdonvoimaa? Ehei.

Olin suunnitellut aamiaisenikin jo tarkkaan: eilen ostettu Starbucks-kahvi, hedelmäsekoitussosejuomaa, Paula-täpläjugurttia ja suklaamuffinssi ♥ Aamupalaa syödessä katselin Summeria ja valmistauduin lähtemään siskolle.

Päiväkin kului mukavasti tämän huomionkipeän koiran seurassa. "Muuten heität ton pallon nyt tai mä työnnän sen sohvan alle ja alan vinkua sitä".

Ja päällä oli:

Toppi Zara, chinot Cubus ja eiliset kiharoidenjäänteet.

Oli kyllä semiturha postaus, mutta ei kai se mitään!